Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Arvelinpa itseäni jo niin varttuneeksi ratsastajaksi, että luulin voivani viedä erään meidän hevoisen hakaan, joka oli noin lyhyt virsta kartanostamme. Lähdin täyttä laukkaa nelistämään, mutta putosin savikelkylle hevoisen jalkoihin. Hevoinen seisahti kuin kivettynyt, eikä minulle tällä kertaa tullutkaan mitään vahinkoa. Pahemmin kävi erään toisen kerran.
Katso, minä putosin tuolta ylhäältä, ja koska minä kierisin alas rotkoon ja luulin metsät ja vuoret mullertuvan perässäni musertamaan minun litteäksi kuin pannukakon katso, silloin olin minä kuulevanani yhden lapsenäänen, huutavan: 'Isä! isä! Nyt tiedän minä kuinka se oli ja kuka se huusi.
Minä myönnän monta asiaa, kun rupean tällä herra rovastille oikein latelemaan entisiä ja oikein alusta alkaen. Minä myönnän, myöntäähän minun täytyy. Ensiksikin olisi minulle ollut kymmenen kymmentä kertaa parempi, jos olisin kuusivuotiasna hukkunut, kun Temmesjokeen putosin. Se olisi epäilemättä ollut parempi, mutta eipä niin ollut sallittu.
Vaikka ei olisikaan ensin mielellään mennyt, niin ehkä se hänet on siellä vähitellen viehätellyt, niin että viihtyy ja jää. Se on nähty. Mitäpä minusta olisikaan enää, kun ei ole ollut ennenkään, yhä vanhentuneemmasta. Sama kiusa. Olisi itselleenkin parempi, jos ei enää tulisi. Olisin joutanut jäädä sinne ulapalle, pyry-yönä, kun putosin sulaan railoon.
Mutta nyt ollen liian innossani unehutin tallin ovessa kumartua, ja ovenpäällys kaatoi minun selälleni hevosen selässä, josta asemasta putosin tallin permannolle, ei kuitenkaan selälleni, vaan nenälleni.
Enhän minä siksi tavallista tietä tullutkaan ... kun tulin järven pohjan kautta. Mutta kuinka te pelastuitte hukkumasta? En sitä itsekään tiennyt, kuinka lienen pelastunut. Kun putosin veteen ja painuin sillä minä en osaa uida niin sen verran siitä muistan, että korvissani alkoi vesikellot soida ja humista, ja sisuksissa tuntui heti kohta siltä, kuin kaikki olisi siellä pyrkinyt halkeamaan.
Aivanhan se nyt kuolee vilusta!» Poika sanoi: »kun tuolla ojalla, myllyn ruuhesta, vesirattaan alta yritin saada puuta poijes, jonka vesi sinne oli vienyt, että olisin saanut myllyn pyörimään, niin putosin koskeen ja olin hukkua sinne», selitti poika toimessa. »Huijui kun on vilu»! hätäili hän. »Voi hyvä Jumala, kuinka uskalias sinä olet! Mitä sinä sinne menit!
Minä putosin veteen, rupesin uimaan ... saavuin toiselle rannalle ... ja, nuolien ympärilläni tuiskutessa, minä ... minä pakenin!..." Tullessaan tähän viimeiseen tunnustukseen, veli Starck oli painanut alas päänsä. Hän nosti sen äkkiä jälleen, päästäen epätoivon huudon taivasta kohden. "Oi! Jumalani! Jumalani! etkö sinä ele se, joka sen näin tahdoit olemaan!
Hän ei koskaan ollut kuullut kartanonhaltijan käyttävän semmoisia sanoja. Hra Jansen käveli hartaasti etsien aitaa myöten. Nyt kääntyi hän yht'äkkiä. Hän oli kuullut hiljaista voivotusta. Tuolla ohrassa makasi hänen tyttärensä. Kun hra Jansen kumartui alas; aukasi Ellen yhteenpuserretut huulensa: Minä putosin alas aidalta.
Minun täytyi epäillä, josko elävänä enää sinua näkisin. No, isä, eipä paljon puuttunutkaan, etten olisi uponnut, vastasi Feliks. Ellei uskollinen Sultan olisi kanssani ollut, niin olisin nyt joessa kuolleena. Vaan Sultan juoksi jälestäni, kun jokeen putosin ja toi minun kuivalle maalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät