Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Meidän ei enää tarvitse ponnistaa ja kärsiä, ei peljätä kauheassa pimeässä; me purjehdimme virtaa myöten, emmekä poikkea siitä muille teille. Tänään työnnän venheeni virran vesille enkä jätä sitä, ennenkuin olen lopettanut työni. Sen vannon." "Ja kuulkaa nyt, te wangwanat. Te, jotka olette seuranneet minua matkallani erämaiden läpi ja purjehtineet kanssani suurien järvien ympäri.
Täydessä tohussa jätimme Roomin ja kovin oli laivamme lastattu, synti-kuiteilla ja sideavaimilla. Kirjeet tuli meidän jättää Hispanian maahan, mutta avaimet viedä Englantiin. Niin teimme myös ja Englannista purjehdimme taasen pohjaan, sen napaan kivihiili-tervaa kaatamaan; sillä se on Englanti, joka maan akselin tervassa pitää.
Sitten saimme tuulta ja purjehdimme, mutta hän jäi jälkeen ... sai tietysti laivurilta luvan. Ja minulle hän sanoi tulevansa Jens Villumsenin kanssa kotiin naineena miehenä ja antavansa perhanan kaikille naisille sekä täällä että muualla maailmassa.
Purjehdimme tämän jälkeen länteen päin ottaen mukaamme ennenmainitun, vihollisilta anastamani aluksen, joka kiinnitettiin Polluxin perään. Sitä emme kuitenkaan onnistuneet kuljettamaan meikäläisen laivaston luo. Sillä neljännen päivän aamuna, ollessamme Köökarin lähistöllä, huomasimme taivaanrannalla kokonaista neljätoista venäläistä risteilijää, jotka suuntasivat kulkunsa meitä kohti.
Onko sinulla purjepaatti? VARJAKKA. Olen Onnen purjepaatilla. Onnen purjepaatilla? VARJAKKA. Purjehdimme huviksemme ja käymme Onnessa. Minä olen siellä jo järjestänyt kotini. Vai niin. VARJAKKA. Lähdemmekö heti? EEVA. Kiitoksia, mutta minä menen omaa tietäni. VARJAKKA. Luulin, että olet yhtä innostunut purjehtimaan kuin ennenkin. EEVA. En tällä kertaa. Et tällä kertaa? Herra kapteeni.
Hankoniemessä olimme saaneet kuulla olevan venäläisen vartioston, kolmesataa miestä kapteeni Arkaroffin johdossa. Päätimme nyt käydä heitä tervehtimässä. Jätin anastamani venäläisen muonalaivan Veenoksan rantaan erääseen suojassa olevaan poukamaan sekä kaksi miehistäni sitä vartioimaan. Sen jälkeen purjehdimme kolmen aluksen laivastona Hankonientä kohti, jonka nokalle saavuimme seuraavana aamuna.
Sitten saimme sopivan tuulen ja purjehdimme; hän seurasi silloin muassamme ... sai luvan laivurilta, ymmärrättehän ... ja minulle sanoi hän seuraavansa Jens Villumsen'ia kotia ja silloin on hän tuleva naineeksi mieheksi sekä näyttävä peijakkaan kaikille naisihmisille, niin täällä kuin muuallakin maailmassa.
Siellä tapasin ihmeekseni vänrikki Sahlmaninkin, joka oli, samoinkuin minäkin Ahokkaan kanssa, kulkenut monia seikkailuja kokien Turkuun ja sieltä tänne Ahvenanmaalle, missä hän nyt oli Möllerin joukkokunnassa. Viimemainittu mukanamme purjehdimme Föglööstä Ahvenan manterelle Saltviikin pitäjään, jossa maaherra Stjernstedt majaili Hagan kartanossa.
Satamassa par'aikaa muuan suuri kauppalaiva hankkiutui lähtöön; jo hinasivat merimiehet purjeita ja nostivat ankkuria laskeakseen ulapalle. "Jumala olkoon kanssanne, hyvät herrat, olkoon purjehduksenne suotuisa! Mitä maata kohti lähdette?" "Tintageliin purjehdimme!" "Tintageliin! Voi, hyvät herrat, ottakaa minut mukaanne." Tristan pääsee mukaan.
Koht' onpi tullut meillekin jo hetki Me purjehdimme mekin maailmaan; On edessämme toisenlainen retki, Kuin tämä lyhyt vene-retki vaan: Elämän meri seisoo au'enneena, Se matkaajia, meitä odottaa, Kaikk' estehet on heti rau'enneena, Oi, kumppanit ja veikot, joutukaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät