Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Niin raskasta kuin minun onkin, rohkenenhan sen sanoa, jo nyt jättää tämä heikko lapsi, joka on niin lujasti kiintynyt minun sieluuni kuin hän olisi omani, ja lujemminkin, paljoa lujemmin, niin teen sen kuitenkin tällä kertaa senkin vaaran uhalla, että Kleopatra syöksee meidät, minut ja puolisoni, onnettomuuteen, niinkuin monet muutkin, jotka ovat rohjenneet vastustaa hänen tahtoansa."
"Tästä ei kukaan, paitsi puolisoni, voi päättää, äiti", sanoi Annie, silmiänsä tohtorin kasvoista siirtämättä, "ja hän on minua kuunteleva. Jos sanon jotakin, joka tuskastuttaa teitä, äiti, antakaat anteeksi minulle. Minä olen itse ensin kärsinyt tuskaa, usein ja kauan". "Voi ijankaikkinen!" huohotti Mrs. Markleham.
DESDEMONA. No, puolisoni, mitä nyt? Anojan kanssa tässä haastoin, miehen, Jot' epäsuosiosi maahan sortaa. OTHELLO. Sa ketä tarkoitat? DESDEMONA. He, Cassiota, Luutnanttiasi. Puolisoni armas, Jos voimaa lemmell' on sua hellyttää, Niin pyydän, sovi oiti hänen kanssaan. Jos hän ei tosi-ystäv' ole sulle, Jok' ehdost' ei, vaan heikkoudesta rikkoi, En tiedä, kell' on rehelliset kasvot. Suo hälle virka.
Hän oli minun herrani tai pikemmin minun isäni, minun puolisoni tai pikemmin minun veljeni, minun rakastajani tai pikemmin minun rakas opettajani... Maunu Tavast sallii sen liikkumattomana tapahtuvan. ANNA: Minä synnytin hänelle pojan. MAUNU TAVAST: Pojan? ANNA: Niin. Mutta meidän täytyi salata hänen syntymisensä. MAUNU TAVAST: Tuo mies ei vienyt vihille sinua? ANNA: Hän oli pappi.
Hän ryhtyi heti virkaansa ja määräsi mitä ääntä kunkin tuli laulaa. "Varpunen ja koskenkara!" lausui hän juhlallisesti, "te laulatte diskanttia." "Se on tietty", vastasivat nämä. "Närhi! te laulatte alttia ja kauniisti". "Kauniisti!" vastasi närhi. "Naakka muori! Tenori!" "Niin juuri, herra tirehtöri." "Ja, korppi, rakas puolisoni, baasi ääntä laulaa." "Laulaa!" toisti korppi.
Tätini peräytyi entisten päivien ympyriäisen, viheriäisen viuhkan taa, joka oli väännetty kiinni jonkun tuolin selkään, ja pyyhki tuon tuostakin silmiänsä neljänneksen tunnin aikaa. Sitten hän tuli esiin ja istui viereeni. "Trot", lausui tätini levollisesti, "se on puolisoni". "Teidän puolisonne, täti? Minä luulin, että hän oli kuollut!"
Neljänkymmenen tai neljänkymmenen viiden ikäinen mies, mustatukkainen, tumma-ihoinen ja arpi vasemmassa ohimossa. Juuri hän, sama mies; mutta hänen nimensä? Ah, nimensä? sitä en tiedä. Ja tiesikö puolisoni, että minut oli ryöstetty? Se ilmoitettiin hänelle kirjeessä, jonka oli kirjoittanut juuri tuo ryöväri itse. Ja epäileekö mieheni, kysyi rouva Bonacieux hämillänsä, syytä tähän tapaukseen?
Näitä hetkiä on viime aikoina ollut enemmän, kuin mitä olen voinut lukea; mutta ei jalo puolisoni ei siitä syystä, kuin sinä luulet; sillä minun sydämessäni ei löydy yhtäkään ajatusta, yhtäkään muistoa eikä toivoa, jota mikään voima saattaisi sinusta eroittaa!" Mrs. Strong nosti ylös silmänsä, pani kätensä ristiin ja näytti mielestäni niin ihanalta ja totiselta, kuin enkeli.
Eläinparan näkeminen herätti Genoveevan sydämessä monenlaisia kaihoisia tunteita. »Sinä eläinraukka», hän sanoi, »varmaankin olet peräisin noilta lempeämmiltä seuduilta, jossa minunkin kotini on. Pitkään aikaan en enää ole nähnyt enkä kuullut sieltä mitään. Ehkäpä olet puolisoni ja minun monista laumoista. Niin, sieltä sinä oletkin», hän huudahti, »sinussahan on meidän merkkimme.
Jos nait, niin suru vuotees saartakoon, Ja vaimos olkoon jos on ken niin hupsu Elämäs kautta kurjempi, kuin miksi Teit minut puolisoni surman kautta!
Päivän Sana
Muut Etsivät