United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tein useita ostoksia puodeissa, ja tohtori Mortimer oli kyllin ystävällinen tehdäkseen minulle seuraa. Te ymmärrätte, että minun, voidakseni esiintyä omistajana Baskerville Hallissa, täytyi pukeutua sen mukaan, ja minä olen ehkä ollut hieman huolimaton pukuni suhteen tuolla Lännessä.
Siellä makasi minä punastun vielä kaikkien naispalvelijainkin edessä pukuni tähden siellä makasi Mari ... peite päällä, huomatkaa se, mutta syvimmässä unessa. Kyökin oven avattuani olin taas tuntevinani samaa Saharan ilmaa, josta juuri olin päässyt. Sitä tunnustellessani niin silloin se tapahtui. En enää muista, millä tavalla sinne oikeastaan tulin.
Sillävälin menin maanalaiseen kammiooni, vaihdoin pukuni mukavaan aamunuttuun ja aloin lukea iltapostissa tulleita kirjeitä, jotka Savyer oli asettanut kirjoituspöydälleni. Eräs niistä oli uuden taloni rakennusmestarilta. Se vakuutti aivan oikeiksi ne johtopäätökset, joita olin tehnyt sanomalehtikertomuksen nojalla.
"Nyt on aivan rasvatyyni, priki seisoo ankkurissa ja sillä on vastavirta. Minä olen sentähden vakuutettu, että luotsi olisi sille sangen tervetullut, ja siksi luotsiksi tahdon minä ruveta. Kaksi teistä tulee minun kanssani; ne ovat minun väkeäni, ja silloin ei keltainen pukukaan kummastuta. Onneksi on minun pukuni sellainen, kun luotsit ja satamain virkamiehet käyttävät.
Mutta sitten juolahti minun mieleeni, että jos tuo kaupunki ehkä olikin olemassa ja jos minä yön pimeydestä huolimatta ehkä löytäisinkin sinne, ei ollut sanottu, että he aukaisisivat porttejaan ja päästäisivät sisälle minua. Sillä minä olin outo ja muukalainen, minun käteni ja kasvoni olivat likaiset ja minun pukuni pölyttynyt. Mitä sitten tehdä? Täytyisikö minun palata takaisin entisiä askeliani?
Ja nyt me menemme ... minä ja pukuni! Voi, voi tuota tyttöä! TOINEN N
Aivan kykenemätön olen selittämään sitä sisällistä tilaani, jonka alaisena vietin ne päivät. Jotenkin voinee sen arvata, kun ainoasti mainitsen, että rahaa oli kaupunkiin tullessani 3 markkaa 50 penniä, joka jo niiden päiväin kuluessa loppui kaikki. Kulunut pukuni ynnä joku paita laukussani olivat ainoana vaatevarastonani, samoin kuin ne kuluneet kengätkin, jotka oli jalassani, olivat ainoani.
Olisin tahtonut repiä palasiksi tuon turhamaisen pukuni, viskata kaikki sormukset, rannerenkaat ja muut helut nurkkaan, ja heittäytyä tuon ryppyisen, yksinkertaisen, ennen aikojaan vanhentuneen naisen jalkojen juureen ja rukoilla häntä opettamaan minuakin kulkemaan sitä tietä, jota hän itse kulki.
On ikävä aina vaikuttaa epämiellyttävästi, juuri silloin kuin tahtoisi miellyttää. Olen purkanut matka-arkkuni, jonka niin ystävällisesti täytitte minulle; osaksi uudet, osaksi korjatut vaatteet sieltä hyppivät syliini toinen toisensa perästä oi siskot! se oli kaikki teidän työtänne! Pukuni ovat kunnossa koko talveksi! Tunnen siinä Louisen käsien jäljet. Oi, minun täytyy itkeä! Rakkahani! kotini!
Hän näytti vähän masentuneelta, koko päivän kun oli piileskellyt yksinään maakuopissa ja syönyt ainoastaan hiukan muutamassa olutkapakassa lähellä Dundasia. Mutta nähtyään uuden pukuni hän alkoi vähän elostua, ja kerrottuani, miten hyvästi asiamme edistyivät, ja minkä osan loppuponnistuksessamme olin hänelle valinnut, hänestä tuli kokonaan toinen mies.