Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Tuumailin yhtä ja toista keinoa saadakseni pukuni paranemaan, vaan se tuntui turhalle, sillä aika oli jo niin täperällä, ett'en voinut enää kaivaa työlläni ansaita ja häpesin kerjätä. Vaan "hätä keinon keksii." Ilma kun oli kaunis, menin tiepuoleen kauniisen koivikkoon metsässä suuren kiven varjoon liki järveä.
Hän katseli minua taas tuolla leppeällä, miettivällä katsannolla, joka välisti tekee hänen niin rakastettavaksi, pani varovasti kalliin pukuni takaisin paikallensa ja sanoi ystävällisesti: "
Kun minä näin hänen kaatuvan, musteni minulle koko maailma, ja monta viikkoa kului, ennenkuin tunsin jälleen elämää itsessäni. Sitte virkistyin ja aloin elää uudestaan. Ensimäinen pukuni silloin oli sinipunainen; nyt se johtui mieleeni, silloin en sitä ajatellut.» Hän ei huokaillut eikä vuodattanut kyyneliä, mutta kuului suru kuitenkin äänen kaiusta. »Kaatuiko hän taistelussa?» kysyi Elina.
Viimein rohkaisi nuori mies mielensä. Miten minun vaatteeni sopivat? tiedusteli hän. Mainiosti, mainiosti! vastattiin lehtimajasta; on hyvin hauska pukeutua miehen vaateisiin. Sangen imartelevaa minun sukupuolelleni... Vaivainen pukuni ei olisi koskaan voinut uneksia itselleen sellaista onnea. Mihin saan lähettää vaatteenne, kun olen tullut kotiin? tiedusti näkymätön.
Nyt tahtoisin mielelläni olla komeannäköinen kostyymibaalissa. Torvald, etkö voisi ottaa minua huostaasi ja määrätä, mikä minun tulee olla, ja millaiseksi minun pukuni on tehtävä? Helmer. Ahaa, onko pikku visapää ulkona hakemassa pelastajaa? Nora. Niin, Torvald, en tule mihinkään päätökseen ilman sinun avuttasi. Helmer. Hyvä, hyvä; tahdon miettiä asiata; kylläpä neuvo keksitään. Nora.
Päivän Sana
Muut Etsivät