Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
"Puhu se vaan ilmi, minä vaadin sen porvarivalasi nojalla. Kenelle luulet sen sivalluksen oikeastaan olleen aiotun?" "Jos minun täytyy se sanoa", virkkoi Heikki, "niin luulen että Olivier Proudfutelle tuli osaksi oikeastaan minulle aiottu surma. Minä luulen niin vielä enemmän siitä syystä, kun Olivier sanoi aikovansa matkia minun astuntaanikin samoin kuin oli lainannut pukuni".
Kuljettuani jonkun virstan, ajatellen matkani tarkoitusta, tuli silloin tarkemmin kuin ennen huomiooni halpa ja kulunut pukuni, joka ei voinut käydä laatuun tulevassa asemassani, eikä ollut varaa muuttaa toisia. Varsinkin housuni olivat hävettävän huonot.
Ja kauppias Ahlholmin herrasväkeä lähetin myöskin käskemään. Ja sitä paitsi ne kaikki, jotka sinulle ruokapöydässä jo luettelin: maalari Saksmanin, kultaseppä Lintemanin. Niin, kyllähän minä ne muistan, keskeytti Fanny. Mutta harmaa pukuni olisi sopivampi, se kun ei ole niin koristeltu eikä laiteltu. Mitä se tekee, jos onkin koristeltu ja laiteltu? Sitä pulskempi vaan ja komeampi.
Margreta kumartui ulos akkunasta siksi ettei vaunuja enää näkynyt; sitte riensi hän Inkerin luo. "Nyt meidän pitää ottaa esiin kaikki ne pukuni, joita paitsi voin toimeen tulla; niistä aina voi jotakin saada; ainoastaan sinisen silkkihameen, josta mieheni niin paljon pitää, pidän itselleni; muuten on pappilasta tuotu vaatevarastoni hyvä kyllä.
Keväällä laskisin, paljonko maksaisi pestata jokin akka pitämään ikkunoita ja muita tavaroita puhtaina, ja vaikkapa pitäisi uhrata uusi pukuni hänen palkkaamisekseen, tekisin sen mielelläni.
VARRO. Oikeinko te puvuissa esiinnytte loppuharjoituksessa? OORTTA. Riikka kokee vaan solvaista minua, herra tohtori. Onko teillä jotakin muistutettavaa pukuni suhteen? Tässä on valtion omena sekä valtikka, ja kärpän nahka vaippa. Se kyllä on vaan jäniksen-nahkainen, vaan niin kovin tarkka ei tarvis olla.
Minä muistin Ernestin mainitsemat Chicagon naiset, jotka työskentelivät viikon yhdeksälläkymmenellä sentillä, ja ne lapset, joita Etelän pumpulitehtailijat orjuuttivat. Ja minä saatoin nähdä heidän surkastuneet kätensä, joista veri oli puserrettu, valmistelemassa sitä kangasta, mistä minun pukuni oli tehty.
»Mutta voisithan yhtähyvin panna lämpöisemmän?» »Joka painaisi pukuni ihan ruttuun. Kiitos paljon! ja hyvästi nyt, John!» Hän aikoi ensin antaa vaan hansikkaisen kätensä, mutta sitten, ikäänkuin olis joku äkkinäinen mielenmuutos tapahtunut, kietoi hän molemmat käsivartensa Johnin kaulaan ja suuteli häntä. »Hyvästi!» »Hyvästi! Elä kylmety!» Alma juoksi jo portaita alas ja John palasi kamariinsa.
Minulle oli toimi mitä vaivaloisinta, vaikka seurakumppalini, joita ei mikään vaatteen ylenpalttisuus haitannut, helpolla itsensä suorivat. Töykeä, okainen pensaikko repi pukuni rääpäleiksi, raateli ihoani sekä useammin kuin yhdesti piti minut kirventelevään syleilykseensä suljettuna, kunnes joku sotureista apuun ennätti.
"Minä annan hänelle uusimman pukuni, jonka ompelija eilen toi kotiin... Tässä puvussa minä en laske häntä hoviin siksi pidän jo liian paljon hänestä." Minä kumarruin sivulle ja suutelin salaisesti pehmeätä, valkoista kättä, joka lepäsi hartioillani.
Päivän Sana
Muut Etsivät