Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Dampbell oli kuullut Tapanin vedenhädästä ja näytti aikovan jo ensi näkemässä ruveta sillä pilkkaamaan, mutta Tapanin mukana kun ei tullut huoneeseen muita, niin jätti semmoisekseen, puheli vaan yhtä ja toista vähäpätöistä. Tapania ei huvittanut kuulla Dampbellin matkasatuja; hän otti vaan kaapin laatikosta ne tauluarkit, jotka oli saanut kartotetuiksi, ja ojenti ne Dampbellille.
Siitä pitäin kävi hän hyvin usein Rauhalinnassa, jossa vieraanvaraisuus oli sanomattoman suuri, niinkuin Suomessa tapana on ollut maailman alusta. Hän puheli Beatalle paljon kaunista ja käänsi aina puhettansa rakkauteen. Beata tuon huomattuaan loi aina silmänsä neitsyeellisessä kainoudessa maahan ja sanoi: "No, mutta herra pastori!" Ja herra pastori riemuitsi ja neiti Beata riemuitsi myöskin.
Semmoinen aawistus minulla on, waikken ymmärrä mitä niillä tarkoitetaan. En minä tahtoisi teille minkäänlaista onnettomuutta", puheli Matti. Isäntä säpsähti ja jäi äänettömäksi. "Niin ja minusta olisi parasta, että isäntä maksaisi hywällä minun palkkani, sillä olenhan tehnyt työtä miehen edestä, ettehän sitä woi kieltää?" lisäsi Matti. "Kyllä olet tehnyt, ei siinä ole moittimista."
Mutta täytyy olla vasta varovampi ja katso, ett'eivät Esko ja Hannu niitä saisi. He ovatkin tottelevaisia lapsia ja tekevät niinkuin näkevät meidänkin tekevän", puheli Kirri, katuen lyijykynän ostoaan! "Et uskonut silloinkaan minua, vaikka minä olin lyijykynän ostoa vastaan minkä voin, nyt on uskomisesi jo liian myöhäistä", sanoi Katru miehellensä.
Tämän sanottuaan alkoi hän keveästi sivellä sitä kipeää paikkaa ja puheli: Ai ihme! Tämähän on ihan ajetuksissa. Kyllä minä nyt yskän ymmärrän. Tämä ei ole tavallista selkäkipeää. Tämä on todellakin oikea kirvestys eli ammus, kuten eläimelläkin. Se on ruman hengen tulinen nuoli, se ampuu ihmistä samoin kuin elukkaakin.
Helka yksin katsoi ihmetellen, vaan sitten hänkin hoksasi isän sanoissa piilevän sukkeluuden ja naurahti ääneen tälle huomiolleen. »Painetaan vaan eteenpäin, päivä kuluu!» puheli Keskitalo hilpeästi. »Hei-hei, Heipparinna!» Hän huiskautti erästä lehmää piiskallaan. »Ja mitäs se Onnike siellä sivulle vänkää juokses Kalle!» Keventynein mielin lähdettiin eteenpäin.
Iivana oli tyytyväinen, hörppi, hikoili, hymyili ja puheli: Tuo ei paljon... Kriivennikka, tarkoitan, ei paljon... Ja äkkiä hän kysyi: Entäs paistin?... Jos milloin herkuttelemaan rupeaisi, ottaisi?... Paljonko pitää?... Eh? Ja taas laski Annushka: No paisti? Se on jo toista! Ei sama kuin borshi... No kuin paljon?... Eh?
Hiljalleen asteli hän eteenpäin, tutkiskeli tuontuostakin, katselisiko joku Petroniuksen talosta hänen peräänsä, sivuutti Liviuksen portin ja kääntyi Virbiuksen mäen kulmassa Suburraan päin. "Lähdenpä tästä Sporuksen luo," puheli hän itsekseen, "ja valan Fortunalle hiukan viiniä. Vihdoinkin olen löytänyt sen, mitä kauan olen etsinyt.
Niin, se on todellakin pitkä aika; mutta voi miten iloinen minä olen, kun te nyt olette täällä. En tiennyt oikein, mitä minun piti tekemän, päätin kuitenkin kirjoittaa. Tohtori ei sanonut asiasta ainoatakaan sanaa, mutta hän puheli usein Paulasta ja kun kerroin, että kirje oli lähetetty, näytti hän niin tyytyväiseltä. Se oli oivallisesti, että kirjoitit, sanoi Liisa mutta menkäämme nyt sisään.
Hänen kirkkaat silmänsä katselivat ystävällisesti ostajaa, jonka kanssa hän puheli, ja punerva lampunvarjostin loi himmeän valaistuksen hänen vehmaille kasvoilleen, mustille hiuksilleen ja sorealle varrelleen. Hyvä, ajatteleva ja kristillismielinen nainen, kertoi hän konemaisesti Betti tädin sanoja voiko toivoa enempää ja semmoinen nainen oli kerran ollut hänen vaimonaan. Mikä se on, Paula?
Päivän Sana
Muut Etsivät