Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Ei hän siitä kuitenkaan ollut millänsäkään, tilasi mitä muutkin, puheli kenen kanssa sattui ja kääntyi toisen puoleen, jos toinen käänsi selkänsä. Hän ei muuta tehnyt kuin nauroi vähimmällekin asialle, nauroi silmänsä pieniksi ja vetisiksi. Mutta sitä tehdessään hän piti tarkasti silmällä likööripullon liikkeitä ja osasi asettaa tyhjän lasinsa niin, että se aina tuli täytetyksi.
Seinässä oli aukko, josta tuli höyryä. Sasu kiipesi katon rajaan, minä jäin vähän alemma. Katohan peijakkaita, puheli hän katon rajasta, katohan konnia, millaiset niillä on vehkeet.
Ja kun ukko yhä kysyvästi katsoi, niin hän tenäsi: Kuin sinä et sitä tiedä, että Annushkaa! Kuomaa... Anna Feodorovnaa... Matvei Ivanovitshin leskeä tarkoitan. Ahaa, raapasi ukko korvallistansa, ryhtyi jatkamaan naulaamistansa ja puheli: Merkitsee, että ei toki sinua ... minun muijaani. Matvei Ivanovitsh Durnjakinin Annushkaa kun peräsi...
Jakob ojensi hänelle luottavaisesti oksan, ja samassa se hävisi kaivoon. Sitten hän katsoi miestään suoraan silmiin ylpeän voitokkaana ja lähti hymyillen kulkemaan eteenpäin sellaisella tavalla, joka sai Jakobin kokonaan unohtamaan pajunoksan. »Miten suloista tietää, että olemme taas kahden, sinä ja minä» puheli Letta, »ettei tässä enää kukaan muu ole määräämässä kuin me kaksi!»
"Voi sinua Herran siunattu mies, kuitenkin!" niin puheli äiti, "kiittää pitää taivaallista Isää, sillä Hänhän se kaikki voi ja kaikki taitaa, mutta Hänpä se juuri sinullekin voimat antoi, sinä siunattu mies. Milläs minä vaivainen sinun hyväntyösi palkitsen ja maksan? Mutta eihän mointa työtä palkalla saakaan kuitiksi, sinä siunattu mies.
Kun Sutisen Lotta puheli nyt asiasta Eevastiinan kanssa, alistui tämä jo ja mietiksi: Vähemmänpähän on hänenkin sielullansa vastaamista, kun pääsi nuorena pois täältä surun ja murheen laaksosta... Vähemmän on hänellä tilin tekemistä!
»Hän rakastaa minua lämpimästi ja vilpittömästi!» puheli nuorukainen itsekseen. »Mutta onko hänen rakkautensa oikein suurta ja syvää, sellaista joka on valmis maan ja taivaan unohtamaan ja kokonaan rakastetulleen antautumaan?» »Ja voisitko sinä ottaa sellaisen uhrin vastaan sellaiselta tytöltä...?» »En suinkaan, enhän minä sitä tarkotakkaan!
Ja hän puheli tästä "liikakasvannaisestaan" joka tilaisuudessa ja niin usein, että tuntui kuin tämä tauti olisi ollut vain hänen erikoistautinsa, kuulunut vain hänelle yksityisesti siihen määrin, ettei muilla ollut sentapaiseen enää mitään oikeuttakaan.
»No sitten ei sovi.» He rupesivat kaikin nauramaan. »Niin, Karoliina», puheli Keskitalo sisareen kääntyen. »Me aiomme tässä Uutelan kanssa ruveta vielä vanhalla iällämme ihmeitä tekemään.
Isän syliin Jesuksen, Joka näki parhaaks sen, Suloisella suvella Nisuns' jyvän jouduttaa. Niinpä Jesus puheli, Rakkaudesta saneli: Sallikaa ne vähäiset Tulla tykön' lapsiset. Surun laakson pellosta, Mailman pahast' alhosta, Jossa lapset kasvavat, Vesoina jo kuivavat. Jesus ulos johdatti, Isänmaahan istutti; Siell' on vahva satama, Ei siell' tuule, tuiskukkaan;
Päivän Sana
Muut Etsivät