Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Löysin ystäviä kaikkialla, ajatusten ja mielipiteitten vaihto oli vilkas ... seurustelin aamusta iltaan, pohdin kaikkia mahdollisia asioita ja tuntui, kuin olisi koko elämä ollut kuin yksi ainoa ihana, aurinkoinen päivä. Sitte niin, äiti, tahdon tehdä rehellisen tunnustuksen, minä olin liiaksi lasia kilistellyt silloin, kun pidin tuon harhauskoisen puheeni.
Minä kadun, minä rukoilen sinua: anna minulle anteeksi, unhota minun rikokseni ja paha käytökseni! minä lupaan parannusta, minä parannan itseni toisen kerran elämässäni tunnen kuinka kallis olet minulle. Oi Kerttu! anna minulle anteeksi! Puheeni ajalla ei waimoni puhunut eikä ennättänyt puhua mitään, niin kiireinen ja hätäinen oli tunnustukseni hänelle.
Kuultuaan minun rohkean puheeni, vilkasi kapteeni tuon tuostakin salaa minuun; mutta kun olin totisen näköinen eikä hän huomannut muodossani tai äänessäni vähintäkään pilantapaista, vastasi hän sitten pilalla tai täydellä todella.
Minä seuraan ja tahdon koettaa parastani täritellä Toukolaisten sydämiä, ja Herran ja oman puheeni voimalla taivuttaa heitä veljelliseen sovintoon. Mutta puhukaamme ensin suumme puhtaaksi. Minä näen teidän silmissänne tuon kyräilevän, vaikka jo kalsunkin vihan minua kohtaan, ja tiedän sen syyn.
CLETO. Mitä olen rikkonut LEONCIA. Te olette petturi! CLETO. Olenko minä tätä teiltä ansainnut? LEONCIA. Te uskallatte vielä, te kelvotoin? Liekö hänkin höperöksi tullut? LEONCIA. Tämäkö se ankara kiihtymys oli, joka minua odotti? CLETO. Tyyntykäät. Minä pidän puheeni. LEONCIA. Te olette pettäneet minun, te olette maanneet polvillanne. CLETO. Minäkö polvillani?
Ja sinä olit kuninkaan luona? Ja sinä puhuit kuninkaalle? OLAVI: Niin. Mitä minä puhuin, minä en muista enää, mutta minun puheeni oli vain hymni Orleansin neitsyelle. Siellä täällä koetin taitavasti kutoa sanojeni lomaan viittauksia ja selityksiä itse tapahtuneesen tosiasiaan, jota yliopisto meidän kauttamme anoi anteeksi kuninkaalta.
Minä, näetsen, rakas ystäväni, ajattelen näin – ja huomaapa miten itsekkäästi –: jos on minun puheeni totta, niin kaunistahan on olla siitä vakuutettuna; mutta jos kuoleman jälkeen ei enään ole mitään jälellä, niin minä ainakin tämän ajan ennen kuolemaani täten olen läsnäolijoille vähemmin vastenmielinen, kuin jos valitusvirsiä virittäisin.
Näin puhui Sofia, koettaen niin paljon kuin mahdollista poistaa sanoistaan kaiken katkeruuden, joka niissä asui. "Esimerkkejä en erityisesti tahdo vetää esiin", virkkoi punastuen Valpuri, "sanonhan vaan, että luontomme ovat aivan vastakkaisia, että hänen käytöksensä ja sanansa usein ovat minua syvästi loukanneet ja että luultavasti eivät minunkaan puheeni ja käytökseni liene hänelle mieleen".
Hän ei wastannut puheeseeni mitään, istui wain sohwan kannella herwotonna ja waaleana kuin palttina, ja siinä hengittää nykytti hän. Minä huomasin, että puheeni waikutti, ja iloitsin sydämessäni, että olin arwannut oikean walttini lyödä esille, enkä käsittänyt sitä, että olin lyönyt kuolettawan haawan hellään, kärsiwään, lempeään, rakkaaseen ja perheensä ja minun onneani sääliwään sydämeen!
Mutta puheeni tarkoitti sitä, että olisi välttämätön erottaa hänet maailman turhuuksista ja hullutuksista, joita pyhät miehet mainitsevat mätäjäsenien nimellä ja jotka semmoisina ovat meistä poisleikattavat ja poisviskattavat, koska ne estävät edistymistämme paremmissa asioissa".
Päivän Sana
Muut Etsivät