Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Kreivitär oli noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen, pikemmin lyhyt kuin pitkä, mustiin puettu nainen, näöltään hän ei ollut juuri erikoisen kaunis, mutta suloinen ja herttainen hän oli.
Muutamia vuosia sen jälkeen tuli eräs hänen ystävänsä, eräs invaliiti Malagassa, vaunuilla, joiden eteen kolme paria hevosia oli valjastettu, kumoon paiskatuksi ja vähällä yliajetuksi. Vaunut pysähtyivät; vanha, komeasti puettu herra, miekka vyöllä ja hius-pussikko niskassa, astui ulos invaliitia auttamaan.
"Se on Herberin hevonen, joka on tullut viemään minua siihen kartanoon, jossa Berta oleskelee, ja tuomaan häntä tänne", vastasin minä. "Mahdotonta, kultani!" sanoi Fritz. "Mutta, niinkuin näet, on kaikki jo hankittu ja melkein tehty", minä lausuin; "minä olen puettu, ja huone on aivan valmis vastaan-ottamaan häntä."
Prefekti antoi merkin, ja sama Charoniksi puettu vanhus, joka oli kutsunut kuolemaan miekkailijat, astui nyt hitain askelin arenan toiseen päähän ja iski taasen kolkon hiljaisuuden vallitessa kolme kertaa vasaransa porttiin. Koko amfiteatterissa nousi mutina: "Kristityt! kristityt!..."
"Vaksinäyttely!" jonka ikkunassa valkeaan puettu nunna, juomatanssijatar ja nuori viattomuus, joka istui ompelemassa, lakkaamatta kiersi ympäri.
Pitäisi lähteä, mutta yhä hän siinä seisoo, tuijottaen yhä kiihtyvään karkeloon, jonka vilinä himmentää silmää. »Mitä minä täällä?» Mutta ei pääse hän heistä irti. Toisella puolen karkelotanhuan, puuta vasten nojaten, seisoo yhä se yksinäinen tyttö, siniseen puettu, kun muut valkoiseen. »Mikset mene muiden kanssa sinä? Etkö kenellekään kelvannut, vai eikö sinulle kukaan? Mitä ylpeilet?
"No, näettekö herra Claudius, tämä lapsi tahtoo vakuuttaa teitä sanojeni totuudesta. Oivallisesti, tyttöseni!" huudahti professori kummastuneena ja tyytyväisesti hymyillen. Nuori herra ei lausunut sanaakaan. Kentiesi kummastutti häntä rohkeus, jolla aron, karkeaan paitaan ja lyhyeen villahameesen puettu lapsi tuli hänen eteensä.
Hänen nuori opettajansa hämmästyi toisinaan, kun joku harteva punaiseen villapaitaan puettu työmies voimakkaasti puristi hänen kättänsä tahi lausui muutamia sydämmellisiä kiitossanoja, jotka panivat hänen poskensa kovasti punoittamaan ja nostattivat hänessä sen arvelun, oliko hän todellakin ansainnut sellaista kiitosta.
Vähällä vaivalla pääsette kyllä samaan asemaan, sanoi muuan nuorehko, vartaloltaan jättiläismäinen, hyvin puettu mieshenkilö, jonka kasvot olivat tummanruskeat, ja jolla oli mustat silmät sekä käyrä nenä; raaputtakaa vain pois kahdeksannumero ja piirtäkää sijaan kuusitoista, niin kaikki käy kuin tanssien ... mutta hiljaa, siellähän hän jo on ... hurraa!... Valkoiset housut ja musta hännystakki ... hienosti pitää olla ... tanssimestariraukka, jonka jaloista nyt on pitkä matka lattiaan ... ha, ha, ha!
Aino edellä ja kyläntytöt jälessä poistuvat ovelta. VANHA JOUKO. Velhoko pilasi lapsen? Ennen niin iloinen tyttö, Aina tyyni askareissa, Totteleva nyt kuin tuisku, Kuin viirissä tuulen lintu. Mitä lie ilmoja tulossa. TAINA. Vartoessani vapisen. Merkit myrskystä puhuvat. Hääväki jo on tulossa, Sulho kynnyksellä kohta, Eikä morsian puettu. VANHA JOUKO. Hellittelet hempuasi! Tukkapäästä sen talutan!
Päivän Sana
Muut Etsivät