Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Kiitettyään vielä kerran Jumalaa ihmeellisestä pelastuksestaan ja puhuteltuaan hetkisen Drakon leskeä ja orpolapsia ja vakuutettuaan huolehtivansa heistä, hän meni levolle valmiiksi laitetulle vuoteelle. Uskollinen Berta hoivasi tästä lähtien aina Genoveevaa, joka ei halunnutkaan ketään muuta itseään palvelemaan. Genoveeva näkee jälleen vanhempansa
Hän ajatteli ettei mitenkään menisi naimisiin Siperiaan tuomitun vangin kanssa, Sahalinissa, vaan järjestäisi asian jollakin muulla tavoin, esimerkiksi päällikön, kirjurin, tai vaikkapa vartijan, tai sitten apulaisen kanssa. Kaikki ne ovat siihen meneviä. »Kunhan ei vaan laihtuisi. Silloin olisi kaikki hukassa». Hän muisti millä silmillä hänen puolustajansa oli häneen katsonut, ja kuinka puheenjohtaja oli katsonut, ja kuinka olivat katsoneet vastaan tulevat ja tahallaan hänen ohitsensa kulkevat ihmiset oikeudessa. Hän muisteli kuinka vankilassa häntä tapaamassa käynyt Berta oli hänelle kertonut, että se ylioppilas, josta hän asuessaan Kitajevan luona oli pitänyt, oli käynyt heidän luonansa, kysellyt hänestä ja ollut hyvin pahoillaan. Hän muisteli vielä tappelua punatukkaisen kanssa ja surkutteli tätä, muisti pakarimestarin, joka oli käskenyt antaa hänelle yhden korvapuustin kaupanpäälliseksi. Hän muisteli monia ihmisiä, ainoastaan ei Nehljudofia. Lapsuuttaan ja nuoruuttaan, mutta erittäinkään rakkauttaan Nehljudofiin ei hän milloinkaan ajatellut. Se teki liian kipeätä. Nämä muistot lepäsivät jossain kaukana koskemattomina hänen sydämmessään. Ei hän edes unissaankaan koskaan nähnyt Nehljudofia.
"Herra Jesus salli semmoisten voidella jalkojansa", minä jatkoin, "ja Berta, niin sinä kerroit minulle, rakastaa Häntä ja on luopunut kaikista, mitä on kallista hänelle, pitääksensä kiinni Hänen sanastaan. Pyhjetkäämme pois menneet, niinkuin Hän tekee, ja ruvetkoon hän uuteen elämään meidän kodissamme, jos Jumala niin tahtoo." Fritz ei vastustanut sen enempää.
He eivät tiedä hänen entisestä elämästään. Tammikuulla 1524. Kaikki on nyt täytetty. Vähäinen vierashuone portinvajan yli on taas tyhjä, ja Berta on mennyt. Hänen parantuessansa sai Fritz kirjeen pappi Ruprechtilta, jonka hän ääneti luki ja sitten pani pois, siksi kuin kahdenkesken olimme yhdellä matkallamme vanhan sysimiehen luo metsään.
Fritz sanoi mielellään tekevänsä, mitä hän voi, ja päätettiin, että pappi Ruprecht jäisi meille yöksi ja he aamulla yhdessä lähtisivät siihen kartanoon, jossa Berta oli palveluksessa ja joka oli vaan muutamien penikulmien päässä metsässä.
Mutta juuri kun olin nukkunut, herättää minut palvelustyttömme Berta. »Käyhän sisään, kauppiaasi on jälleen tullut». En olisi tahtonut tulla esille, mutta emäntä käski. Salissa oli hän, Maslova lausui hän-sanan taas ilmeisellä kauhulla, hän yhä juotti meidän tyttöjämme, ja olisi sitten lähettänyt enemmän viiniä hakemaan, mutta rahat olivat lopussa. Emäntä ei luottanut hänelle velaksi.
Vähäisen vastuksen ja odotuksen jälkeen vihittiin sitten Berta ja pappi Ruprecht Haller kaikessa hiljaisuudessa kylämme kirkossa ja lähtivät kaukaiseen kylään Pommeriin Itämeren rannoille, johon ovat T:ri Lutherilta pyytäneet evankelista saarnaajaa.
Vihdoin piispaksi tultuaan hän v. 596 lähetti Augustinus-nimisen munkin neljänkymmenen seuralaisen kanssa matkalle Gallian kautta Englantiin. Kentin valtakunnassa silloin hallitsi kuningas nimeltä Ethelbert, jonka puoliso Berta oli Pariisin kuninkaan Haribertin tytär ja siis kristitty. Bertan suosio toimitti lähetyssaarnaajille hyvän menestyksen, ja itse kuningas otti kasteen jo seuraavana vuonna.
"Se on Herberin hevonen, joka on tullut viemään minua siihen kartanoon, jossa Berta oleskelee, ja tuomaan häntä tänne", vastasin minä. "Mahdotonta, kultani!" sanoi Fritz. "Mutta, niinkuin näet, on kaikki jo hankittu ja melkein tehty", minä lausuin; "minä olen puettu, ja huone on aivan valmis vastaan-ottamaan häntä."
Niinä viitenä vuotena, jotka Petter oli ollut luostarissa, oli abbotin emännöitsiä, Berta, kolmasti ollut raskaana, mutta ei kukaan ole nähnyt yhtään lasta, ja inkvisitionin tultua katosi hän itsekin." "Hirveätä!" huusi Signe. "Mutta mihin joutui siis vihdoin hän ja lapset?"
Päivän Sana
Muut Etsivät