Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Hänen sisällinen kylmyytensä kohmetutti hänen vanhoja kasvonjuonteitansa, puri hänen terävää nenäänsä, rypisti hänen poskiansa, kangistutti hänen astuntaansa; teki hänen silmänsä punaisiksi, hänen ohuet huulensa sinisiksi; ja puhui hänen vinisevässä äänessään. Hallainen härmä peitti hänen päänsä, hänen kulmakarvansa ja jouhikkaan leukansa.
Täytyykö sinun lähteä pois? kysyi Ellen, kädet Henrikin kaulassa. Täytyy, vastasi Henrik hiljaa ja silitteli kädellään Ellenin otsaa. No lähde siis! sanoi Ellen ja suuteli hänen poskiansa, huuliansa, kaulaansa ja käsiänsä. Minä odotan sinua! Henrik oli lähtenyt. Naapuristossa oli siitä juteltu vähän.
Maria ei vastannut sanaakaan; hän oli vaalea, ja kyyneleet juoksivat hänen poskiansa myöten. Vihdoin nousten ja painaen kädet rintaansa vastaan lausui hän: «Johannes! Mitä minä olen sinulle! Oi, ennen olisit sinä saattanut rakastaa minua; nyt et enää voi... Mutta, Johannes! Yksi maailmassa löytyy, joka sinua rakastaa niin kuin sinä tahdot olla rakastettu se yksi, se ainoa on ... Anna. «
Simo heittäysi Aapon kaulaan ja sanoi: "Oi, rakas veli, johda minutkin tästä portista sisään; anna minulle minun syntini anteeksi, minun ei tarvitse sinulle mitään tunnustaa; sinä tiedät mikä viheliäinen synnin orja olen". Suuret ja viljavat vedet vierivät hänen poskiansa alas ja hän katsoi Aappoa niin rukoilevasti.
Miesten täytyi ruveta naureskelemaan, niin surullisen totta kuin se olikin tuon Hölmön juttu, jota hän yhä jatkoi poskiansa taputtaen: »Tupulla on aina ollut punaiset posket!» Mutta sitten, ikäänkuin leikinlasku olisi ruvennut vaivaamaan hänen omaatuntoansa, hän yhtäkkiä taas muutti muotoa. »Herra Jumala tätä yötä!»
"Herra, herra, älä hänestä luovu! hän on oikeassa, minun suruni ei ole yhtä suuri, minä uskon että pieni poikani on luonasi, minä luotan rakkauteesi! Saata häntäkin uskomaan, minun pelastajani!" Kun alkoi hämärtää, kulki vanha Kerttu hitaasti pää kallellaan pois kartanosta. Häin ei ollut vihoissaan, vaan kovin suruissaan, kuumat kyynelet valuivat pitkin hänen poskiansa.
Liikkumattomana kuin kivi nukkui Hinkki iltaan asti. Yöksi rupesi merivesi tekemään nousemista. Ja vaikka pienet yölaineet jo hipivät Hinkin jalkoja polvia myöten, ei Hinkki herännyt. Tähdet jo syttyvät. Ei Hinkki herää. Pikkulaineet nousivat jo rintaan asti. Ei Hinkki herää. Nyt jo huuhtelevat hänen poskiansa, hienosti lipien ja pesten ruudista nokeentuneita ja vereen tahraantuneita kasvoja.
Silloin lieweni Kristonkin murhe, sillä hän sai niin sanomattoman paljon lohdutusta ja huwitusta lapsestaan. Pikku Kaarina oli ketterä ja kaunis lapsi, ja isästään ei hän ollut wieraantunut, kun hän hoiteli ja waali lasta niin usein kuin aika ja tila sen salli. Lapsi kiipeili silloin isänsä syliin, siljoitteli hänen päätänsä ja poskiansa ja kiersi pienet kätösensä hänen kaulaansa.
Kuningas Agib siveli kipeää silmäänsä ja ajatteli mitä kaikkea pahaa hän oli saanut aikaan sekä toisille että itsellensä ja katui syvästi kevytmielistä elämäänsä. Hän muisti omaa valtakuntaansa ja alamaisiansa, jotka hän oli jättänyt oman onnensa huomaan ja katkerat kyyneleet virtasivat pitkin hänen poskiansa.
Mutta, ehk'ei täällä tarvitsekkaan valvoa useampaa yötä". Yö kului mitään erinomaista muutosta haavoitetun tilassa tapahtumatta, mutta aamupuoleen alkoi ensin heikko, sitten, mitä pitemmälle aika kului, heleämpi puna purppuroida hänen poskiansa ja valtimo tykytti levottomasti. "Tämä on terveyden väri", sanoi Jakobsson.
Päivän Sana
Muut Etsivät