United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Kuuletteko tuota ammuntaa?» sanoi hän. »Siellä on etuvartiostomme taistelussa vihollisen kanssa, joka on ehtinyt jo Porvoon edustalle. Nouskaa heti ratsaille ja rientäkää sinne minkä hevosesta lähtee. Kohta kun etuvartijamme ovat peräytyneet joen yli, sytyttäkää silta palamaan.
Mutta kohta lähestyi Venäjän laivasto, ja Lybecker peräytyi pois tieltä Mäntsälään sekä sieltä vielä ylemmäksi Hämettä kohti. Sillaikaa hävitti vihollinen rantamaata ja koko seutua Porvoon ympärillä. Samaan aikaan tuli sekä nuhteita neuvoskunnalta että lisäväkeä armeijalle. Lybecker samosi nyt takaisin Porvooseen, ja täällä tapaamme hänet jälleen kesällä 1713.
Kaupungin porvarillisia perheitä varten oli olemassa vain yksi »alkeisoppilaitos», jota tavallisesti kutsuttiin »isoksi kouluksi», siinä kun kävi kaikkiaan noin 100 oppilasta; tämän koulun ylimmältä luokalta sai oppilas päästötodistuksen Porvoon kimnaasiin.
Kyllä minä tiesin, että auringon nousuun päin se rakas kotini ja armahani oli, mutta sinnepäin en päässyt. Mitenkä siinä kiireessä kuitenkin lienen sekaantunut, mutta takerruinpa niin pahasti rattaitten väliin, etten ihmeeksikään eteenpäin päässyt. Ja nyt sain taasen selkääni oikein Porvoon mitalla. Mutta kovan panin minä kovaa vastaan.
PIETARI. No, sitten minä annan teille niin että soi. SOITTAJA. Mitä annatte? PIETARI. En rahaa, en maarin sitä; vaan selkäänne, te senkin pillipiiparit. SOITTAJA. Vai niin, herra häntäherra. PIETARI. Niin, niin, kyllä saatte häntäherran pamppua maistaa, Kyllä minä selkänne mittaan oikein Porvoon mitalla; pankaa se merkille. SOITTAJA. Jos selkämme mittaatte, panette kai itse merkin.
Pikkuvaleet eivät riitäkään. Pitää valehdella oikein Porvoon mitalla! "Patroona hyvin tietää, ettei Jordanin vesi minun käsissäni pilaannu. Hän juuri käskikin minun samalla katsoa, onko laitteet täällä, niinkuin ovat piispanhovin navetassa." "Tiedättekö tekin niistä asioista?" "Vai en tietäisi? Kun olen kaksi vuotta ollut piispanhovin konttorissa.
Mutta usko minua, Tapani, yksikään suomalainen ei minun kauttani ole surmaansa saanut. Meitä on alati pidetty ankarasti silmällä, ettemme olisi päässeet karkuun, ja yksi onnettomuustovereistani, joka sitä Porvoon luona yritti, ammuttiin kuoliaaksi.
Hänen kotinsa oli jo pari vuotta ollut Porvoon seuduilla Gammelbackan kartanossa, jonka majuri noin yhdeksän vuotta sitte oli ostanut vanhalta toveriltaan. Sieltä oli nyt hänen vaimonsa tyttärensä, pienen poikansa Yrjö Maunun ja Leenan kanssa lähtenyt, sillä mies oli kirjeessä ilmoittanut palaavansa Suomeen ja halusi tavata omaisiansa Lappeenrannassa.
Suomeen palattuansa hän tuli jumaluus-opin professoriksi sekä vuonna 1734 Porvoon piispaksi, jossa virassa hän ahkerasti toimi, tehden pitkiä matkustuksia laajassa hiippakunnassaan, kunnes 1742 vuoden sota jälleen pakoitti hänet sodan jaloista poistumaan Ruotsin puolelle. Siellä Juslenius määrättiin Skaran piispaksi ja kuoli v. 1752.
Mutta se nykyajan yleinen auktoriteetti-uskon puute, jota Porvoon piispa vaikeroi kirkolliskokouksessa ja pastori Jussilainen "Kuopion takana", se onneton pahe on saanut minutkin niin valtaansa, etten enää voi lapsellisesti uskoa edes tilastotieteen tutkijoita.