Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
"Lapseni, ette saa olla niin surullinen", lausui hän hellästi ja lempeästi, sillä välin kun minä vavisten kaikkien katseesta, äkkiä ja ehdottomasti laskeusin polvilleni hänen eteensä olinhan minä usein tehnyt niin Ilsellekin. Hän laski kätensä pääni päälle painaen pääni taaksepäin. "Aron prinsessa! Miten kauniilta se kuuluu!
Voi, ystäväiseni, kuinka kovasti tunsin sydämmeni läpättävän, kun huomasin, että hän ajoi rouvansa kanssa ihka avonaisissa vaunuissa, kaksi harmaata korskuvaa hevosta edessä... Minä siunasin itseni, hyppäsin esiin, heittäysin polvilleni tuskin muistan kuinka lakin päästäni tempasin ja katso: hän seisahdutti vaununsa, kutsui minua lähemmäksi ja sanoi: »Mitä sinä tahdot?» Mitä osasin enää vastata? »Armollinen tsaari!
"Aamulla varhain menin yliskamariin, rukoillakseni hiljaisuudessa ja hartaasti meidän kaikkien puolesta Jumalaa. Lankesin polvilleni ja loin täynnä luottamusta silmäni korkeutta kohti. Rukoilin sinun puolestasi, mies rakas, rukoilin Georgin puolesta. Rukoilin Jumalaa meitä kaitsemaan ja panin täynnä luottamusta kaikki huoleni hänen käsiinsä.
Mutta saako tietää, mitä sinä sitten teit? Tulin uteliaaksi. SYLVI.. Ahaa, luuletko minua niin tyhmäksi, että sanon? VIKTOR. Sano pois! Minä pyydän niin kauniisti. SYLVI. Kuinka kauniisti? VIKTOR. Pitääkö minun langeta polvilleni? SYLVI. Hyi, ei! Se ei olisi ollenkaan sinun tapaistasi. Niin et tehnyt ennenkään. VIKTOR. Eipä minun ennen tarvinnutkaan pyytää mitään kahta kertaa.
Silloin hyppäsin vuoteestani, heittäysin polvilleni ja rukoilin Jumalalta anteeksi hänelle, joka sen oli sytyttänyt sillä sytytetty se oli, se paloi yhtaikaa jokaisesta neljästä nurkastaan Tästä lähtien, ajattelin, on ihmisten muistosta ilkityön tekijän mukana hävitetty paikkakin, jossa ilkityö tapahtui.
Minä laskeusin polvilleni hänen eteensä, katsellen häntä tuskallisesti. Hän hymyili. "
En saata sanoa, että minä olisin ihastunut vapautumisesta; mutta enpä saata sanoa, että siitä oli paha mielenikään. Tunteeni olivat liian hämärät. Minut tuotiin uudestaan petturin luo ja asetettiin polvilleni. Pugatshev ojensi minulle suonikkaan kätensä. "Suutele kättä! Suutele kättä!" kehoiteltiin minua.
Ilma kaunis, ihanainen, Se'es, siksehen suloinen, Minun laitti liikkehelle, Kerran käymähän kuletti Nurmimaalle nukkaiselle, Kukkaisten kotisijoille, Joita katsellen kävelin, Ihantelin itsekseni. Kävin kyynärän välistä, Jopa seisoa sujotin, Tahi panin polvilleni, Uuvuin istumaisilleni, Otin kukkaisen kätehen, Toisen toisehen sivalsin, Sitte veisasin vähäisen, Sanan, kaksi kalkautin.
Kaikki olivat syösseet kokoon samasta vaistonmaisesta tunteesta, joka panee peljästyneet eläimet etsimään toinen toisensa seuraa, kun joku vaara on tarjona. Kenenkään ei tullut mieleen kynttilää virittää. Minä pujahdin äitini vuoteen ääreen, lankesin polvilleni ja suljin hänen pienen kätensä omaani. "Rakastettuni," sanoi hän, "minä olen niin kiitollinen, että olemme yhdessä.
Mutta antakaa mun mennä omia teitäni. TOPRA-HEIKKI. Minnekä? JAARA. Kirkon ovelle menen polvilleni. Jos sieltä vielä armon löytäisin. Löytäisin, löytäisin! Voi, kurjaa minua, voi! TOPRA-HEIKKI. Tuhat tulimmainen! Tuo se kärsimystä koettelee. Mene sitten, sen vietävä. Mene, mene! Mene paikalla. Ja kiiruusti nyt, että pääsen sinua näkemästä.
Päivän Sana
Muut Etsivät