Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Otan vaan Kuivalaisen kauppakirjat laatikosta ja menen paikalla. No mikäs saakuri ne on täältä vienyt? Häh! kysyn minä! Kuka ne vei? Noh sukkelaan paperit tänne, taikka ELVIRA. Mihin ne panit eilen? TEOFILUS. Tietysti tuohon laatikkoon. Ja missäs ne nyt ovat? Oletko ne polttanut puiden asemesta, vai! Olisikohan kauppakirjat olleet siinä sanomalehtien joukossa! Ei, kaikeksi onneksi! Etsi vaan.
Tuomas oli vakava talonpoika; viinaa hän ei koskaan nauttinut, tupakkaa ei polttanut eikä nuuskannut, pahaa sanaa ei koskaan oltu hänen suustaan kuultu; hän oli ankara ja luja mies, kahteen erään oli ollut kylänvanhin, virastaan cli nuhteetonna eronnut. Hänellä oli iso perhe: kaksi poikaa ja pojanpoika, sekin jo nainut mies; he asuivat kaikki yhdessä.
"Suuri jumala," hän jupisi rukoillen, "minusta tuntuu siltä, kuin Roomalainen olisi polttanut sieluuni syvän palohaavan.
Se oli varsin järkevä selitys, eikö niin? Mutta ei sekään riittänyt. Miksi herran nimessä hän sitten vihasi minua, jos minä, kun nyt kerran olin polttanut siipeni, kaikessa kainoudessani haeskelin tytön seuraa, ja minkä tähden hän niin intohimoisesti kadehti minua siksi, että silloin tällöin sain osakseni jonkun pienen suosionosoituksen?
Minä pistin käteni taskuun ja heitin äsken saadun avaimen kauas lattialle, ikäänkuin olisi se polttanut sormiani. Minua uskottiin, ja minä olin kuitenkin kamala, kummallista, tuo mies tuolla katurakennuksessa oli aina vieressäni, mihin menin, vaan vakavana, tyvenenä ja karkoittamattomana.
"Jopahan! ... hyvin olet pysynyt lämpimässä, kun olet ihmisten aitoja polttanut!" Tuota Tiina kiroten sanoi mustaksi valheeksi ja ilmoitti vastapainoksi, kuulleensa, että Nurkanperässä olisi ihmisten lampaita tapettu. Nyt Sanna oikein mustui kasvoilta ja samaalaatua oli puhekin jota suusta tulvasi. Kovin akat riitelivät.
Heitä olen palvellut, heille pyhää tuohusta polttanut, salaa olen sinulta pyhimyksiä palvellut, mene navettaan, niin näet! Raivoissaan riisti Panu ristin hänen kourastaan, heittäen hänet samalla tuvan lattiaa pitkin karsinaan menemään.
Mutta anna nyt hänen haastaa! Haasta, Marja. Mitä ma sitten haastan? Sano sukusi. Ei ole sukua minulla. Ai, orpo olet? Eikä kotia? Koti oli. Ei ole enää? Polttiko kotisi? Ei polttanut, vaan kun kerran siitä lähdin, niin ei ole enää kotini. Lähdit mielelläsi? Sieltä aina ikävöin. Oliko iso kotisi? Oli tavallinen, lehmiä viisi ja hevonen. Ja semmoisesta lähdit? Hennoit mielelläsi heittää?
Reita on luvannut taloon piiloutua, lopetti Kari. Reita! huudahti pastori moittien ja kummastellen. Olisihan se meidätkin polttanut, puolustelihe Reita. Ei se ole kristillistä, eikä murhapoltto sovi niille, jotka tulevat evankeliumia tuoden. Ja kääntyen Karin puoleen sanoi hän: Uhrivuorelle menemme ja siellä hänet vangitsemme, mutta emme väijyen hänen kimppuunsa käy.
Nyt ei voi nauraa, ei iloita eikä itkeäkään, sillä ankara suru on polttanut kuiviksi kyynelten lähteet. Mikään ei huvita, mikään ei tunnu miltään, ei rikkaus, ei kunnia, ei ystävät eikä viholliset, ei itkut eikä ilot. Kaikki, kaikki on yhtäkaikki.
Päivän Sana
Muut Etsivät