Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
Hän ei ollut nähnyt Bodendorffia sitte lapsuutensa aikoja ja nyt kysyi hän itseltään: mitä tämä pitkä aika kätki, mitä elämä oli tehnyt silloin rajusta, myöhemmin niin ylen annetusta pojasta. Hän kadehti vai'eten miestä, joka näytti sille, ettei tahtonut hän itseltään paljoa kysyttää, vielä vähemmin tahtoi hän tytön mielen mukaan vastata kysymättä.
Hän antoi Judithalle rahaa ja pyysi hänen lähettämään sanan hänelle kohta kun hän vaan saa pojasta jotakin kuulla; itse oleskeli Gunhilda siellä ja täällä missä milloinkin sattui. Sitten lähti hän, mutta tuli takaisin ja kyseli vielä monioita asioita; lähti viimeinkin oikein toden perästä, mutta palasi vieläkin takaisin illalla.
Liddy makasi jo halvalla vuoteellaan; mutta rouva Wäberiä oli huoli miehestään ja sisarensa pojasta pitänyt valveilla. "Missä on Vilho?" huusi hän miehellensä, kun tämä hoiperrellen ja ilman kumppalittansa astui tupaan.
Mutta hirmuisinta kaikesta oli hänen mielestään tuo vanheneva ja terveydeltään heikko, hyvänluontoinen tirehtööri, jonka oli erottaminen äitiä pojasta, isää tyttärestä, aivan samallaisia ihmisiä, kuin hän itse ja hänen lapsensa.
Kuiskaa hälle nuorukainen: »Sull' on vaimo ynnä lapsi, mulla morsian on vainen, tyttäresi tummahapsi, älä kahden turvaa katko!» Virkkaa Yrjö Sormu vakaa: »Pojasta on polven jatko, koska marras maassa makaa.»
Luultiin ensin että poika vaan vähän kouluuttaisi itseänsä ja sitten menisi kaupan oppiin, mutta pian alettiinkin huomata, että pojasta voisi tulla jotain muutakin kuin kaupan-apulainen tai kauppias. Läheisessä töllissä asui myöskin kaksi ylioppilasta.
Jollei hän voi poikaansa hallita, menettelee hän viisaammin opettaessaan häntä hallitsemaan itseään; sillä itseänsä hallitsevasta pojasta kasvaa parempi ihminen kuin siitä, jota ainoastaan toiset hallitsevat.
Taitaisi minulle tulla, Ruveta kotiratoksi; Vaan ompi vähän vialla: Ylen äijän ääntelijä, Melke'in kovin meluisa, Laulelija, taitelija, Soittojen sovittelija. Tuosta korvani kuluisi, Lukkohon lupistuneisi, Saisi vielä kuuromykkä Tästä potrasta pojasta.
Päinvastoin, isäntä, vastasi Petrovitsch ahneudesta kiiltävillä silmillä, iloitsen jo saadakseni kovia taaleria. Vaan vielä jotain, Aleksian pitää myös saaman osan saaliista! Olen hänen setänsä, tiedättekö, Ivan Ivanovitsch, ja se on velvollisuuteni pitää sisareni pojasta huolta.
Jos minä sitä vielä vaadin, hän sanoi kyllä siihen keinon tietävänsä." "Niin", virkkoi Grills, "hän on pojasta arka kuin silmäterästään; kyllä hän pojan hoitaa, niin ettei teidän tarvitse siitä olla levottomia, ja kyllä hän on siivo, kun vain ei olisi niin itsepäinen." "Mutta emme me ainoastaan tämän takia lähettäneet Kaarinaa sinun luoksesi", sanoi Antti.
Päivän Sana
Muut Etsivät