Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
»Minä ottaisin aivan kuin omaksi pojakseni ja kouluttaisin», selitti rouva aikeensa melkein loppuun asti, koetteeksi että eikö äidin muoto sittenkään muuttuisi. »Liiaksi sitä siinä olisi», sanoi äiti jäykällä äänellä ja levollisesti kuin äskenkin. »Se jo olisi hyvää parempi, kun saisi Aappo asiapojan paikkaan vaate- ja ruokapalkalla.
Nuorukainen tirkisteli tunnottomasti eteensä. Taltu, Frans: luuletko sinä, että minä vähemmin rakastan sinua sentähden? Etkö sinä luule, että onnettomuus on tehnyt sinut pojakseni? Katso minuun, Frans: näytänkö siltä, kuin minä sinua vihaisin? Sinä näet itse, ett'en minä taida sinua auttaa ... että Jumala on niin asettanut, että sinun täytyy... Kuolla! niin mutisi Frans.
Niin sinä näytät käsittävän sen. Frans vaikeni. Kas niin, Frans ... ensi kerran kymmenenä vuotena, sanoi ukko, ojentaen käsiänsä; tule, Frans, ja tule siksi minä et sinä moneen vuoteen ole ollut ... pojakseni! Tuo nuori mies syöksi kreivin jalkain juureen ja laski päänsä ukon polvelle.
Tervehdi nyt häntä, Katri, oikeaksi Valentinikses, ja muista että minä soisin saavani hänet rakkaaksi pojakseni".
Viekäät hän sinne; itse tulen perässä kohta. EERIKKI. Minä teen, mitä virkaani kuuluu. Esko, sinun Karri antaa käskeä keräjiin, vastaamaan koirantöittesi edestä kasvate-tyttärensä häissä. Keräjät alkaa kolmas päivä syyskuussa, Marttilan talossa Hätylän kylässä. Tästä vedät tuiman sakon, poikani. TOPIAS. Mitä kuulen minä? Mutta sinua en taida uskoa pojakseni. Kuka olet sinä? ESKO. Esko.
Tutui joko minä otan sinut taas. Otanpas, otanpas, omaksi pojakseni otan Hän aikoi väkisen siepata poikaa vieläkin syliinsä. Pekka, tule pois lastenkammariin. Rouva väistyi kauvemmaksi Loposta, vei poikansa pois ja painoi oven kiinni hänen jälkeensä. Mitä teillä muuten on asiaa? Ovatko tavarat jo myydyt. Jok'ikinen nokare. Tässä rahat.
Kätensä ojensi ukko: "Anna anteeksi kovuuteni. Tule pojakseni. Taloni on auki sinulle. Ota isännyys. Ja sinä Loviisa terve tuloa Vesalan emännäksi", puheli harvasteesen ukko. Vesalan emäntä kyynelsilmin puristi poikansa ja miniänsä kättä. Hänellä sanat salpasi rajaton ilo, jota hän tunsi tavatessaan pitkästä kotvasta kaivattua poikaansa. Kirkas kyynel vierähti Pekan poskelle.
Minä olen ollut heikko siinä, etten jo ennemmin ole sinua pojakseni tunnustanut. Minä en ole tahtonut vahingoittaa sinun suurta tulevaisuuttasi, kenties en myöskään himmentää sitä pyhyyden sädekehää, joka tähän päivään saakka on päätäni ympäröinyt.
"Ja häntäkö pitäisi minun kutsua pojakseni? hänellekö pitäisi minun antaa Roosani, että hän saisi sillä pilkata minua, miten kreivi aina salaa puhuu ivaa minusta? Onko näille ihmisille mikään enää pyhää? Miksi ei hän saattaisi Roosaa minua halveksimaan, kuten hän itse aivan varmaan halveksii isäänsä, iso-isäänsä, esi-isiään, jotka kaikki ovat olleet puhtaita aatelismiehiä?
KULLERVO. Tuonne syöksyi sisko raukka Vuoksen vaahtoisen omaksi. Paetkaamme tuota miestä. POTERO. Hän on hiisi hirviöitä. Kirottu jumalten hylky, Maan katala, kansan rutto! Tuota räähkän tahrimata Pojakseni en omista. Mene sinne silmistäni, Kussa ei kuuta, aurinkoa Eikä tähtien valoa. En voi voitoista iloita Pojan raiskojen tekijän Enkä luota kostotöihin Miehen itse kostettavan.
Päivän Sana
Muut Etsivät