United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meidän ollessamme telefoonin ääressä ei nauru eikä leikinlasku ole hetkeksikään tauonnut nuorten tyttöjen pukuhuoneessa; se nousi korkeimmilleen, kun Planchette vihdoin kiihkeän vastarinnan jälkeen seisoi puettuna frakkiin ja lautasliina kainalon alla kuten kyyppareilla ainakin.
Mutta joutukaa nyt alas, että tämä kamala leikki kerrankin loppuu, kehoitti Planchette. Niin, hyvät herrat, harjoitukset alkavat, vaati Edit. Kyyppari, tuo samppanjamme, heti! Malja ja lasit ovat puistonpuoleisessa kuistissa. Kaikki on järjestyksessä. Niin lausui Planchette luoden pelokkaan silmäyksen siihen kauheaan epäjärjestykseen, joka huoneessa vallitsi.
Ennen kuin he ehtivät alakertaan, kääntyi Planchette varoittavin liikkein heitä vaatimaan äänettömiksi, vaan tytöt, vain ilossaan yltyen, yhä korkeammin lauloivat: »Vapaita hengen lapsia!»
Tässä asuu, kas hän ei ole sulkenut oveaan, vastasi Planchette, pysähtyen sulkemaan oven. Ai sinä pieni, hieno, nätti pariisilainen, virkkoi Bertta ja heitti lentomuiskun nuoren herran huonetta kohti. Ah, jospa olisimme hänen vaatteissaan tänään, huokasi Ellen. Minusta tuntuu, että olisin voittamaton ylioppilaana. Edit, eikö mennä sisään, katsomaan tuon nuoren herran matkavarustuksia?
Sitten saivat nuoret ylioppilaat väistyä omiin huoneisiinsa, joissa neiti Planchette heidät otti riemunkyynelin vastaan sekä huudahtaen: Neiti-parat, kuinka se mahtoi olla tuskallista! Eikö mitä, vastasi Agnes jo täydellisesti tyyntyneenä. Veli Bernhardhan käyttäytyi niin hiton hienosti. Niin kyllä, myönsi Bertta.
Hurraa! huusi Agnes. Mutta molemmat Turun neitoset kuiskailivat epäillen: Eiköhän tämä, Edit, mene liian pitkälle? Antakaa minä suljen kaapin, huokaili Planchette melkein itkien. Mutta hän oli niin surullisen näköinen, että koko tyttöparvi taas sen johdosta remahti nauramaan, huutaen vallattomasti: »Planchette! Planchette! Planchette!» Pitäkää lukua vaatekappaleista, komensi Edit toistamiseen.
Planchette istui kädet sylissään eikä puhunut sanaakaan, tuijotti vain eteensä ja huokaili syvään. Hän oli mielestään niin häväisty kuin jos nimismies olisi tavannut hänet varastamasta. Mitä nyt tehdään, mitä tehdään? vaikeroivat tytöt ja rupesivat jo miettimään katuvaista kirjettä, jonka lähettäisivät herra Freymannille. Silloin kuului saapuvain vaunujen ritinää ja tytöt ryntäsivät ikkunaan.
Mutta miltäs tämä näyttää tytönvaatteissa! huudahtivat molemmat Turun neitoset, siitähän menee kaikki innostus pilalle. Meidän täytyy harjoitella puvuissa, eikö niin, Edit? Mutta mistä me tänään saisimme pojanvaatteita! huudahti taloudenhoitajatar. Oi, Planchette, virkkoi Edit, jospa sinun rakennusmestarisi vielä olisi täällä!
Ei, Edit, en tahdo olla frakissa, kun muut ovat arkipuvussa. Katso, katso, tuolla perällä on mitä somin samettitakki. Sen otan minä. Soma se onkin, toistivat toisetkin. Mutta kuka saa sitten frakin, tämän kauniin muodikkaan frakin? kysyi Edit, näytellen tuota juhlallista vaatetta. Planchette! Planchette!
Neiti Planchette rakastuneena! Kun mettiset hyrräsivät he hänen ympärillään, niin että hänen salaa täytyi pistää pieni murunen kanverttia poskihampaalleen se vähän aina rauhoitti.