Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Sen illan tapaukset ja ne elämän kertomukset, joita olin kuullut, pitiwät ajatukseni niin kiinteästi wireillä, ettei uni tuntunut tarpeelliselta sillä kerralla. Koko kansan perheellinen elämä kuwasteli yön hiljaisuudessa yksin walwoessani mielessäni ja minä olin saawinani jonkunlaista käsitystä siitä. Woi kuinka monta hellää sydäntä ennen aikaansa sortuu elämän kowan kuorman alle?
Kuinka kauan lienen siinä maannut, en tiedä, mutta kun rupesin taas jostakin tietämään, oli joukko ihmisiä ympärilläni, jotka ahkerasti kasteliwat päätäni ja pitiwät poltettua höyhentä nenäni alla. Minä huomasin taas kuolleen waimoni ja pikku Kertun, joka taempana itki että oli wedeksi sulaa.
Niiden lauleleminen piti häntä surussansa eleillä. Hän käwi harwoin muiden ihmisten seuroissa ja oli hiljainen ja umpimielinen; hänellä ei ollut ystäwiä, sillä harwat hänen tunsiwat, mutta wielä harwemmat ymmärsiwät. Ylhäiset hänen katsoiwat ylön sentähden, kun ei hänellä ollut wirkaa ja sitä seuraawaa rikkautta; he pitiwät häntä tyhjänä haaweksijana ja hourailijana.
Hän tunsi kohta paikat ja tiesi missä hän oli. Kun he huomasiwat hänen olewan toimellansa, oliwat he hywillänsä sekä hoiteliwat ja waaliwat häntäkin edelleen, niinkuin toistakin sairasta ja pitiwät kaikki hänen tarpeensa esillä.
Pojat koppasiwat Wiklon käsiinsä, ja lunksis oli Wiklo parka awannossa, mutta pojat pitiwät kumminkin niskasta kiinni, ett'ei hän päässyt pohjaan painumaan, ja wetiwät hänet jälleen jäälle. "Wieläkö nyt tekee mielesi lentoon?" kysyiwät pojat. "Säästäkää toki henkeni!" rukoili Wiklo. "Me emme tiedä armosta mitään, enempää kuin Moses", sanoiwat pojat. "Kastetaan wielä kerran!"
Lehmät riekkuiwat jo kartanolla pitkissä witsaperissä, joiden toisesta päästä pitiwät kiinni niiden uudet omistajat; he oliwat jo walmiit matkustamaan pois talosta. Walju oli murheellinen äiti nälkäisen lapsijoukkonsa keskellä. Hän ei itkenyt, hän lienee itkenyt jo ennen itkunsa, ja sitä todistiwatkin nuo hänen lakastuneet ja punastuneet silmänsä.
"Kaapillisten kellojen aika on ollut ja mennyt", murahti suntio. Tätä wiimeistä suntion tyytymätöntä lausetta eiwät kellon tarkastajat näyttäneet ensinkään huomaawan; he eliwät waan omaa elämäänsä ja pitiwät omaa menoansa. "Onpa se sentään soma kello ... noin pikkunen ja kiiltäwä ja ja noin paljon wiisareita", sanoi joku joukosta.
Siitä kuulin, mitä syrjäiset tanssista ja tanssijoista pitiwät. Siitä hetkestä pitäin en muuta ajatellut kuin Wendlaa; hän oli tästä lähtien kaikkien ajatuksieni ja pyrintöjeni keskipisteenä, alkuna ja loppuna. Hän oli kerrassaan woittanut sydämeni ja muuta ei ollut minulla nyt tekemistä kuin: woitanko minä hänet?
Nuori, kaunis mies kun oli, pitiwät neidit hänestä alunpitäin warsin paljon, mutta kun tuo perisynti käwi julkiseksi ja siten ilmaisi miehen sisällisen heikkouden kaikessa kauhussaan ja karwassaan, niin neidit, samoin kuin kaikki muutkin ihmiset, pitiwät häntä yhteiskunnan hylkynä ja yli onnensa menneenä, josta ei enään mitään toiwoa ollut.
Nimismiehen Heikille antamasta iskusta oli lewinnyt tieto joka paikkaan ja kaikki ihmiset pitiwät sen wääränä ja sopimattomana tekona. Kun ilta tuli, teki Heikki tiliä kerääntyneistä rahoista. Ilokseen huomasi hän niitä olewan wähän yli kolmensadan markan. Karttusa oli ollut kansan käsi.
Päivän Sana
Muut Etsivät