Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025


Mutta silloin vielä nuori leski katosi pitäjästä ja jätti sinne poikansa ihmisten varaan. Kierrellessään kerjuulla oli Mertsi sitten joutunut johonkin kunnon taloon, josta hänet oli hommattu kansakouluunkin. Oli hänen kiero silmänsä ja muukin rumuutensa tuottanut hänelle siellä surua; häntä oli sanottu länkisääreksi ja möhkäpääksi...

"Oikein arwattu, hän on joku; ja totta puhuen, on hän morsian; arwasittepahan wiimein", sanoi hän nauraa wirnistellen. "Onko sulhanen teidän pitäjästä kotoisin?" "Eikä ole." "Mistä hän on?" "Hän on en minä tällä kerralla häntä muista." "Entä morsian, onko hän teidän pitäjän lapsia?" "Ei hänkään; hän on tullut sieltä, mistä seppäkin on kotoisin; lapsuuden ystäwät kuuluiwat olewan."

"Siitä se tulee, siitä se tulee, sen nyt täydellisesti huomaan; ja oikeassa olet ollut jo alusta pitäen, ystäväni", sanoi hän ja huokasi raskaasti. Istuimme nyt junaan ja aloimme kiitää sitä pitäjästä kohden, jossa Kallen perhe asui. Kuta enemmän matka kului, sitä levottomammaksi kävi Kalle. Hän käveli rauhatonna edestakaisin, väänteli käsiänsä ja tuskaili.

Matami tuli saliin Iirin luo, sanoen: »Kuules, Iiri, meitä on kutsuttu pappilaan huomenna iltaa viettämään ja sinne tulee paljo vieraita kaikki herrasväki pitäjästä ja vieläpä Ihalan patruuna rouvineen ja nuori patruuna niin sanoi pappilan Hanna, joka kutsumassa oli.» »Koskahan lienevät tulleetsanoi Iiri.

Minä panen ne kokoon ja autan sinua matkalle... Pane nyt joutuen ja anna murheitten mennä... Ei tässä ole aikaa kadottaa, jos tahdot joutua pitäjästä ennen päivän ylenemistä." "Käyköön kuinka hyvänsä, mutten minä vaan karkaa niinkuin varas," sanoin minä. "Te'e niinkuin tahdot... Minä olen varoittanut sinua ja olen viatoin."

Otin kymmenenpenniä teidän pöydältänne, se oli ensimmäinen varkauteni, ja luulen myöskin sen olevan viimeisen. Tästä saatte hakea korvausta Huiskalan Heikissä, tulevana vuonna tähän aikaan. Matti maali kylmä kaali j.n.e." Kirjeen lähetti hän matkustavaisilla paikalle, sanoen sen saaneensa tuolta toisesta pitäjästä.

»Niin, sanokaa te minullehuudahti Leena. »Sen minä vain muistan, ettei se kumminkaan Palotorninmäki ollut. Mutta rouva sen muistaa?» »Tarkottaako Leena Vartiovuortakuului rouvan ääni kuusen takaa. »Vartiovuori juurisanoi lehtori yhteen ääneen Leenan kanssa. »Erkki Vartiovuori. Vai sieltä hän oli teidän pitäjästä.» »Ei ollut», kuului rouvan lyhyt vastaväite.

Yksi noita harvoja oli siihen aikaan Uudenkaarlepyyn pitäjästä kotoisin oleva Riitta Seppälä eli "Sepän Riitta", vanhastaan tunnettu Larssonin talossa Vaasassa, jonne hänet usein ennenkin oli tarvittaessa kutsuttu tehokasta apuaan antamaan.

Moni arveli Jaakon kuitenkin tunnustavan kaikki oikeudessa, johon pitkin syksyä haalittiin vieraita miehiä ympäri pitäjästä. Muiden muassa oli sinne kutsuttu todistajiksi kaikki nekin, jotka olivat olleet Putkelan huutokaupassa pari vuotta ennen nimismiehen lompakon katoamista. Oikeuspäivä tuli viimeinkin, ja kokonaan se menikin sitä todistajain joukkoa kuulustella.

"Riikaksi ne sitä puhuttelivat ja vesipuolelta pitäjästä kai tuo lienee, koska oli niin päivettynyt." "Vai Riikka, vai Riikka se on! No, oli se sille Riikalle onni, kun sai semmoisen miehen ja arvatenkin niin köyhä tyttö, että sillä ei ole muuta kuin kaksi tyhjää kämmentä", jahkaili Heta-muori. "Sanon vieläkin, oli se onni sille tyttö-rievulle."

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät