Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Antaahan olla, kun minä lähden käymään maalla ja pääsen puhuttelemaan rikkaita talon isäntiä. Koetellaanpas, vieläkö on Kauppa-Lopo entisellään. Paljonko tällä on hintaa? Pitäisihän sillä saada kaksitoista tuhatta. Pyydetään neljätoista, että on tinkimisen varaa. Rouva nauroi. Lopoko talonkaupalle? Hassumpaa, ei voinut ajatella. Oletteko jo muuttanut rahaksi kaikki, mitä teillä on tarpeetonta?
Mutta toiset sanoivat, että saattaisi kyllä olla hyvä sekin, mutta pitäisihän voida keksiä jotain uudempaakin ja originellimpää. Ja taas vaipuivat mahtavat herrat miettimään. Vihdoin kavahti kaikkein mahtavin pystyyn, pyysi sanavuoroa ja lausui: "Hyvät herrat! Miksi me tässä turhaan järkeämme vaivaamme?
WILLE. Mennään vuorille. KALLE. Mennään. IX:s KOHTAUS. Seisattuu hetkeksi ajatuksiin vaipuneena. Isäni yhäti hiljainen ja ... nöyrä... Miksikä liekin niin hirveän nöyrä?... Pitäisihän hyvyyden päinvastoin antaa voimaa. »Kun omatunto on puolellasi, niin älä koskaan pelkää», sanoi äiti-vainaja... Onhan toki isälläni puhdas omatunto. No, eihän häntä syyttää saa. Onhan sellaisia nöyriä kirjoissakin...
Minä joutasin jo vaikka hetipaikalla matkustamaan pois. Katselin kelloa. Vielä runsas tunti täällä kumminkin on viivyttävä, ensi juna lähtee näet vasta kello 3: 5. Mitenkähän tuonkin ajan sopivimmalla tavalla kuluttaisi? Pitäisihän minulla täällä olla tuttavia useampiakin, Upsalan ylioppilaita, joihin olin tutustunut Helsingissä ja Tukholmassa, miten heitä vain mahtaisi saada käsiinsä.
Marja ei vastannut. Kuului kolahdus. Marja käännähti katsomaan. Siltä oli pudonnut tekeleensä lattiaan, ja se kumartui sitä ottamaan. Se teki sinulle väkivaltaakin? sanoi hän tylysti, liikutustaan peittääkseen, kumarissaan työtukin takana. Miksi se kaikkea urkkii? Paraneeko se siitä? Pitäisihän sen arvata se ilmankin. Ja Marja vastasi karsaasti: Olisiko se jättänyt sen tekemättä Hilapan Shemeikka.
Oikein hauskaa, että tulit". Leijonan emäntä tervehti, kun hän tuli ravintolahuoneesen. "Mutta", vastasi Maisu änkyttäin, "teidän luvallanne anoen, ettekö ole lähettäneet minua hakemaan? Pitäisihän minun veljeni oleman täällä". Leijonan emäntä ei tietänyt mitään. Veli tosin oli ollut täällä, mutta oli jo ison aikaa sitte lähtenyt pois.
Ja kun minä kerran olen sitä vakuuttanut sinulle, niin pitäisihän tuo olla kylliksi, että ROUVA. Jaa, jaa, puhu sinä ei se asiaa auta! Mutta jos sinulla vain on jokin salaisuus, niin varo itseäsi, sen sanon! Kamreeri. Onni. KAMREERI. Juutas kaikkia, kun jo oli tulla koko asian perille, tuo mamma! Mutta kuule nyt, niin kerron sinulle tuon jutun kaikessa lyhykäisyydessä, sillä aika on täpärällä.
"Mutta jos maksaisi ?" "Ei sittenkään." "Mitäs sille sitten voi", päätti Asarias ja huomattuaan rovastin jo sytyttävän lamppua, sanoi: "pitäisihän tässä lähteä kotiinkin. Tottahan te sitten viimeisenä pyhänä tulette sinne meille hautajaisiin ja rouva kanssa?" "Viimeisenä eli toisena joulupäivänäkö?" "Ei vaan arkipyhänä neljäntenä", oikasi Asarias.
Niin, hävetä teidän pitäisi, jatkoi virkamies kiivastuneena; mieluummin kuin olisi pettänyt teidät ja siten vapautunut kaikesta vastuunalaisuudesta hän tahtoi antaa laahata itsensä vankilaan ... niin, vieläpä hän olisi ollut valmis kernaammin laskemaan päänsä mestauspölkylle kuin ilmaisemaan teidät... Hän ei siis pettänyt teitä, eikä hänen tarvinnutkaan sitä tehdä, sillä, nähkääs, mikään kettu ei ole niin varma omassa luolassaan, ettei sitä toinen kettu sieltä keksisi.... Senvuoksi te olette lurjus, jota ei kukaan saata sääliä ja jonka suhteen on menettely sen mukainen... Herra, tunnustakaa totuus!... Mitä aioitte tehdä niillä murha-aseilla, jotka olitte antanut kantaa kellariin, missä teidät löysimme pyssy kädessä, jolla ammuitte sotilastamme, häntä haavoittaen?... Vastatkaa, älkääkä leikkikö kanssani!... Pitäisihän teidän tietää ettei minun kanssani ole leikkimistä... Oletteko jo unohtanut eilispäivän tapahtuman?... Se oli vierre tänä päivänä tarjoamaamme olueen... Vielä kerran, mitä tarkoitusta varten olette haalinut kokoon ampuma-aseita ja kovia patruunia?
Seisoimme siinä vastatusten, Agnes suorana, ylpeänä ja komeana. Hän mittaili minua silmillään, ja näki minut arvatenkin ylen mitättömäksi. Mikä sinut oikeastaan panee häpeämään? hän kysyi, hieno ivahymy huulillaan. Pitäisihän sinun se tietää kysymättäkin. Sekö, että minä otan lahjoja siltä mieheltä joka minua rakastaa? Että sallin hänen pitää huolta toimeentulostani?
Päivän Sana
Muut Etsivät