Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Toinen kantaa isän nimeä ei muuta, istuu vain itsekseen ja pitää huolta omista iloistaan. Pitäähän sitä lapsia sillä lailla. Luuletko? Isä ei muuta vastannut, mutta se ainoa sana, mitä se sisälsikään? Sen soinnussa värähteli niin mittaamattoman paljo. Se vei kuin katsomaan veden kalvoon, jonka pohja on niin syvällä, ettei katse kykene sinne painumaan.
Eivät tohtineet, kun tiesivät että isä olisi ärjäissyt, ja ymmärsiväthän jo vanhimmat, että pitäähän jotakin saada isä raukankin, joka työssä kulkee, sillä sen he olivat kuulleet äidin suusta joka kerta, kun lisää ruokaa pyysivät. Vimpari pisteli kaikki puhtaaksi ei silakan korvustakaan jäänyt. Näytti siltä, että hän ei olisi suuttunut, jos olisi enemmänkin ollut.
Siellä neuvotaan, miten leipään on käsiksi päästävä. Aina sinä siitä Amerikasta! Pitäähän sitä tuoda tietojaan toisten kuuluville minun niinkuin muittenkin.
SAARA. Nyt pöllähti päähäni hyvä tuuma. NIILO. No. SAARA. Pitäähän Wigren tuollaista hm laitosta. SAARA. Jos saamme Selman sinne menemään, pyyhkii hän edeltäkäsin velan pois tahi odottaa ainakin NIILO. Mutta Saara! SAARA. Sinä olet sellainen akka! Mihin muuhun hänestä kumminkaan enää on? Pitäähän hänen kuitenkin NIILO. Hyvä Jumala. Minun tyttäreni! SAARA. Mitä siinä höpiset.
AGNES. Mutta kun et sinä voi lahjoa minua samalla tavalla, niin Vaiti! Minä luulen, että Liisa tulee takaisin! Minä juoksen vain kuulemaan, onko hän tavannut Tuurea. AGNES. Toruako häntä! Olisipa siinäkin järkeä. Pitäähän pallon lentää sinne, mihin se on viskattu. Mutta mitä nyt? Vieläkin uusi kohtaus. Sepä käy nopeasti. No, ainakin yhden hyvän työn jätän minä jälkeeni.
Roosa vaipui takaisin tuolilleen, jolla hän oli istunut, peitti käsillään kasvonsa ja itki hiljaa. Lääkäri nousi ylös, silitti hänen kaunista kiharatukkaansa ja sanoi: "No, no, pikku urhoni! pitäähän osata onneakin kestää!" Hyväntahtoisen lääkärin ennustus, että isä, jos taudin käänne kävisi onnellisesti, olisi heräävä toisena miehenä, oli käynyt kummallisella tavalla toteen.
Pitäähän tehdä pikku muijalleen mieliksi.» »Hyi, et saa sanoa »muija». Se on niin rumaa.» »Kuinka sitten? Pikku ruusun-nuppuni, niinkö?» »Istu sinä perään, minä soudan.» »Mitä varten? Ethän sinä jaksa kumminkaan.» »Taikka emme souda ollenkaan. Jos sinä vaan hiljaa melot tuonne salmen suuhun.» Alma puhui kuiskaamalla. Yön rauha ja luonnon ihanuus valtasivat hänen mielensä.
»Ei, ei», hän sanoi ja veti Santran poikain käsistä vakavasti päätään pudistaen. Vasta nyt nuoret huomasivat, että pitäähän tässä vähän julkisuutta kartella. Toiset lähtivät vähäksi aikaa, luvaten olla Santrasta vielä hiiskumatta.
Kun kudonta oli loppunut ja äiti alkoi lappaa kangasta, puheli hän leppyneenä: »Et sinä olisi joutanut sinne koko päiväksi purjastamaan. Rikkailla on aikaa, vaan köyhän lapsen pitää jo pienestä pitäen oppia työtä tekemään, muuten on nälkäkuolema edessä. Pitäähän sinunkin jo sen ymmärtää. Ja tiedäthän sinä, kuinka lujasta meille leipä lähtee. Minun pitää tehdä työtä minkä suinkin jaksaa.
MARTTA: Mutta istu isä, pitäähän sinulla olla sen verran aikaa, että joudat... VALTANEN: Minun on määrä olla pankissa ennen kahta. MARTTA: Olet paikkakunnan mahtavin mies. Luulisi sinun voivan määrätä aikasi, kun on kysymys lastesi onnesta. VALTANEN: Pian, sanon minä. MARTTA: Isä, ajattele, emme ole vielä koskaan puhelleet totisesti keskenämme, emme kertaakaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät