Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
"Tulin saamaan lähempiä käskyjä. Ilman väkeä ei siellä saa mitään aikaan. Jeskovon talonpojat ovat säikäyksestä menneet piiloon." "Entäs Harlow'in tyttäret?" "Ei ne saa mitään aikaan, nekään, juoksevat päättöminä ihan ... huutavat... Mitäs hyötyä siitä lähtee?" "Onko Sletkin myös siellä?" "Siellä on. Ulvoo pahemmin kuin kukaan muu, mutta ei hänkään saa toimeen yhtään mitään."
Heitä oli ollut vain kymmenisen miestä ja ainoastaan päällikkö oli kulkenut ratsain. Viholliset olivat tulleet niin odottamatta taloon, ettei Riika ollut ehtinyt mennä piiloon. Päällikkö oli katsonut häntä pitkään ja alkanut sitten puhua venäjäänsä, johon Riika ei ollut kuitenkaan mitään vastannut.
KATRI. Oli pieni mökki, lehmä lattialla ja lattian alla sika. Akka ja minä asuimme uunilla. MAIJA. Voi kaiken kauheutta! KATRI. Ja akka loitsi ja puhui hirveitä. MAIJA. Missä sinä oikeastaan olet ollut? KATRI. Kuulitteko ääniä? MAIJA. En minä mitään kuullut. KATRI. Minä menen piiloon tuonne puun juurelle. Poro-Pirkko ja Pahna-Maija. Onko näkynyt rättäriä? MAIJA. Ei ole näkynyt.
Hän pysähtyi hämmästyneenä ja viina, jonka hän varovasti oli pannut piiloon, juohtui ensin ehdottomasti hänen ajatuksiinsa. "Mutta kuinka lieneekään, ei tuo oikein viinalta kuulu," sanoi kortinlyöjä itsekseen. Hänen pelkonsa asettui tykkönään, koska hän vähän ajan perästä alinomaa satavain lumihiuteitten välitse näki leimuuvan tulen ja iloiset ihmiset sen ympärillä.
Ei täällä ole ketään. Kosmin. Vai ei ole! Vouti. Sallikaa minun mennä! Wasjka. Perhana! Ei onnistunut sittenkään! Andrei. Mitä nyt! Roponen. Tuossa on se, joka on syypää kaikkeen, sinä kavaltaja! Kosmin. Kaksihan sieltä löytyi, ja sinä et nähnyt yhtään! Vouti. Ahaa, sinä västäräkki! Vai menit sinä piiloon! Nytpä et enää pakoon pääse. Liisa. Armollinen herra! Säälikää minua raukkaa! Kosmin.
Ei, muuten vain järvelle istumaan, tyynelle järvelle, katsomaan kuinka päivä laskee ja iltarusko punottaa. Sitähän siinä sitten katsottiin. Nuo asiaan kuuluvat »juustokääröt» ja »kalakääröt» vedettiin taas taskuista esiin, syötiin voileipiä veneessä ja juotiin olutta päälle. Ja aina sekaan silmäiltiin, kuinka päivä katosi matalan rannan taa, peltojen alle piiloon.
Kun pojat olivat lähteneet, tarkasteli Yrjänä suksiaan, pyssyään ja muita metsästysvehkeitään, että ne olivat kunnossa, sillä jos hirvet tulisivat ampumamatkalle, hän odotti tiukkaa hirvenhiihtoa, jonka onnistumista hän ei epäillyt, kun hanki oli niin syvä kuin nyt. Kun hän oli nähnyt kaiken olevan hyvässä kunnossa, hän asettui piiloon lumisten pensaiden taakse odottamaan.
Rouva Hjortille oli osoitettu paikka sohvassa, ja hän istui siinä suorana ja kauniina kuin mikäkin koristuskapine. Tuontuostakin tuli joku rouvista puhelemaan hänen kanssaan, ja molemmat olivat silloin sen näköisiä, kuin olisivat he täyttäneet raskasta velvollisuutta. Tulla oli pelokkaana vetäytynyt piiloon erääseen ikkunakomeroon, ja Lisbet tuli kohta hänen perässään sinne.
Ei kukaan ollut nähnyt häntä; ja Heikki virkkoi: "Joskus unet Vuorelaiset pistävät itsensä piiloon aivan kuin heidän vuortensa metsäkauriit niin, ja ovat yhtä nopsaat myös pakoon pötkimään vaarapaikasta. Niin olen itsekin nähnyt heidän tekevän." "Vaan joskus taas", vastasi Simo, "ei kestäisi itse Artur kuningaskaan ympyriäisen pöytänsä ritarein kanssa heidän rynnäkköään.
Petter olisi mielellään mennyt tupaan piiloon uunin taa, mutta Paavo ja hänen väkensä olivat jo huomanneet hänet ja huiskuttivat hänelle käsineitänsä. Petter nosti lakkia ja oli irvistävinään auringolle. Matti juoksi ulos ja avasi vaununovet. Emäntä seisoi tapansa mukaan porstuan ovella ja alkoi niiailla, kun näki vaunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät