Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Niin voivat joskus pienet asiat tulla suureksi kuten nyt tämä vähäpätöiseltä näyttävä polkupyöräasia kun me suuret itse joudumme semmoiseen sieluntilaan, että ehkä näytämme syrjäisestä pieniltä. j) POLKUPY
Marraskuun 25 päivän olimme samassa asentopaikassa. Ilma oli ihana ja lämmin. Meillä oli siis hyvä tilaisuus tarkastella ja ihannella noita kauniita majesteetillisiä sangen korkeita vuoriseutuja, joilta alas katsellen kylät ja huoneet laaksoissa näyttivät niin kummallisen pieniltä kuin nuot pienet leikkitupaset, joita tavataan lasten kamareissa.
Kun silloin kysymykset äärettömyydestä, ikuisuudesta, Jumalasta, nuo suuret kysymykset "minne" ja "miksi" heräsivät hänessä, tuntuivat hänestä hänen surunsa ja huolensa niin ihmeellisen pieniltä, ja kaikki, sekin, mitä hän palavimmin oli toivonut, niin, koko hänen elämänsä tuntui mitättömän pieneltä ja vähäpätöiseltä; hänestä tuntui, kuin olisi hän äkkiä noussut korkealle vuorelle ja sieltä nähnyt maiseman ääriviivojen häviävän etäisyyteen.
En tieä poloinen poika, En poika polon-alainen, Tällä inhalla iällä, Puuttuvalla polveksella, Minne vieähän minua, Ja kunne kuletetahan, Näiltä pieniltä pihoilta, Ison luomilta eloilta. Kun tämä kave katovi, Emon tuoma erkanevi, Ilo ilmalta katovi, Laulu maalta lankiavi, Jääpi emoni itkemähän, Ikävöimähän isoni, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla.
Kaikki nuo maan pinnalla häärivät olennot näyttivät katselijasta niin naurettavan pieniltä, niin vähäpätöisiltä, joko ne sitten korskeasti kohottivat päänsä ylös pilviä kohden tahi masentunein mielin loivat alakuloisia silmäyksiä alas maan tomuun, mutta niinhän ne aina maalliset esineet ylhäältä, lähempää taivasta katsottuina näyttävät.
Lainahousut tuntuivat aamulla jalkaan vedettäessä hävittömän pieniltä ja takki ahtaalta, ja se valkoinen kaulaliina, jota viime aikoina niin usein oli pitänyt edestakaisin kaulaansa näperrellä, oli jo siivottoman likainen... Nuo asiat vähän mietittivät Eemeliä, kun hän aamulla rupesi pukeutumaan tutkintoa varten, sillä jos nuo yksityisissä tenttaminoissa hät'hätää olivat menetelleetkin, niin taisi olla niin ja näin niissä mennä julkiseen, jossa oli muitakin useita sekä tutkittavia että tutkijoita ja kuuntelijoita.
Melissa oli niin tottunut tarpeettomaan ja kovaan vastahakaan, jolla häntä usein oli suututettu naurettavaan vihaan että opettajan hiljainen käytös peräti saattoi häntä hämille. Hän jäi samaan paikkaan seisomaan ja alkoi kääriä mustaa hiussuortuvaa sormiensa ympäri, ynseä ylähuuli nousi pieniltä valkeilta hampailta ja alkoi vävähtää.
"Hän tahtoi mennä ohitseni, mutta minä pidätin hänet, pyysin häntä näyttämään kädessään olevaa koristetta, puhuin hänelle paljon sellaista, mitä tytöt mielellänsä kuuntelevat, ja kysyin sitten häneltä, josko häntä vartioidaan ankarasti ja josko hänen hienoilta, pieniltä käsiltään ja jaloiltansa, mitkä sopisivat paljon parempaankin työhön kuin veden kantamiseen, vaaditaan paljon liikkumista.
Ulkoa kuului hilpeitä ääniä ja uudin oli vedetty vähän ylös, niin että näki korkeita, valkoisia pilven seinämiä, joita jäi huvitettuna katselemaan. Ne olivat hänestä korkeita lumikinoksia. Hän kiipeili niiden rintuuksia. Pieniltä nyppylöiltä hyppi hän ja huprahti syvälle pehmeään lumeen. Taas kiipeili ylemmäksi ja ylemmäksi kahloen lumessa.
Berven poltteli kiihkeästi... »Suot hänelle vain miellyttävyydet säästät pieniltä suruilta ja tuotat hänelle kaikkein suurimman, sen, ettet luota häneen!... Sen ver-verran ymmärrän minäkin avioliittoa, että tiedän, ettei vaimo koskaan miestään siitä kiitä... Päinvastoin pitäisi hänen vihata sellaista miestä... tuntea itsensä halveksituksi ja syr-syrjäytetyksi!»
Päivän Sana
Muut Etsivät