Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Hänen täytyi pukea toiset vaatteet päällensä, ja ne oli pyhävaatteet, jotka hän otti yllensä. Tänäpänä viisi vuotta takasin, sanoi hän kuin itsekseen, oli monta rekeä Leijonan pihalla; joshan vaan kaikki silloiset vieraat nyt olisivat saapuvilla meitä ylös kaivamaan. Petrovitsch oli hiukan nukuttuansa herännyt kamarissa, mutta hän oli hiljakseen.
Kylttimaalari Pilgrim, sehän olisi eilenkin seurannut häntä maahanpaniaisista kotiin, mutta kun setä Petrovitsch meni mukaan, ei Pilgrim seurannutkaan, vaan jäi, sillä Petrovitsch pitää Pilgrimiä halpana miehenä, sentähden että hän on köyhä saakeli, ja Pilgrim taas pitää Petrovitschiä halpana, sentähden että hän on rikas saakeli. Siis Pilgrimille nyt menet.
No, Herran haltuun, Ivan Petrovitsch! Vouti. Niin tekäläisiä nenästä vedetään. *Juhana, Liisa, Matti, Andrei.* Juhana. Joll'ei se Liisa nyt tule, menee tuuma myttyyn. Liisa. Nyt toimeen! Juhana. Pian nyt! Liisa. Minä lähetin hänet edeltä. Sanoin unohtaneeni työni kotiin ja läksin takaisin. Juhana. Huuda, jos joku lähestyy. Liisa.
Ja sitte kun markkinat olivat ohitse, ja hän jäi ypi yksistään, oli hänellä ison aikaa jälkeenpäin suurta hupaa siitä, kun ajatuksissaan koitti laskea, kuinka kaukana markkinavieraat, ja varsinkin ne, jotka matkustivat Tonavan suun puoleen, milloin minäkin hetkenä olivat. Petrovitsch jännitti koko paikkakunnan mielet puoleensa.
Vihdoin ilmoitti hovimestari, että "pöytä on katettu" ja Kirila Petrovitsch ensimmäisenä istui pöytään, hänen takaansa tulivat naiset ja istuivat juhlallisesti paikalleen ottaen huomioon vanhoja tapoja; nuoret neidet tunkeutuivat yhteen, kuten pelokas vuohilauma, ja istuivat toinen toisensa viereen, heitä vastapäätä istuivat miehet; pöydän päässä istui opettaja pikku Saschan kanssa.
Juuri tähän aikaan oli Pilgrim aikeissa mennä kirkkoon, mutta tiellä kääntyi hän takasin ja käveli monta kertaa Petrovitschin huoneen ohitse. Viimein pysähtyi hän seisomaan ovelle ja kilisti kelloa. Petrovitsch oli ison aikaa akkunasta katsellut hänen tekoaan, ja nyt kun kilinä kuului, sanoi Petrovitsch itsekseen: "Vai niin? Sinä aivot tulla tänne?
Kirila Petrovitsch puki ylleen ja ratsasti metsästämään tavallisella luottamuksellaan. Mutta metsästys ei onnistunut. Koko päivänä nähtiin vaan yksi ainoa jänis ja ajettiin sitä takaa. Päivällinenkään teltassa ei onnistunut, tai ainakaan ei maistunut Kirila Petrovitschille, joka löi kokkia, torui vieraitaan ja palatessaan ajoi vartavasten suurella mielihyvällä Dubrovskijn pelloille. Toinen luku.
Ihmettelen vaan, ettei se ole jo ennen tapahtunut. Juutalainen sanoi vanhan ruhtinaan rakastavan paljon alamaisiansa ja orjiansa, joille hän tekee paljon hyvää ja siitä seuraa ettei kukaan ajattelekaan häneltä varastaa, Ivan selitti. No, meille se on yhden tekevä, Petrovitsch virkkoi. Siis tänä yönä! Millä tunnilla? Kello kaksi yöllä, jolloin kaikki umpi unessa makaavat, Ivan vastasi.
Pilgrim syleili ensiksi Petrovitschiä, jonka hän luuli Lentsiksi, ja Petrovitsch suuteli häntä molemmille poskille venäläisten tapaan. Kohta Pilgrimin perässä tuli taiteilia. Häntä seurasi Don Bastian ja kaikki lauluyhteyden jäsenet. "Onko Wilheni terve?" kysyi Lents. "On oikein; hän on minun luonani kotona", sanoi Don Bastian. Nyt ruvettiin ulkona luomaan lunta pois akkunain edestä.
Ja minä, joka niin monesti olen kääntänyt kasvoni pois, huomattuani sinun silmäsi minua etsivän! Oi, yksi leimaus, yksi ainoa leimaus vaan, että sinun vielä kerran nähdä saisin!" Tällä välin Petrovitsch makasi koiran unta. Hän oli varsin hyvin huomannut sen, että Anni nyt tahtoi purkaa sydämensä ja ettei siinä tilaisuudessa ketään kolmatta tarvittu.
Päivän Sana
Muut Etsivät