United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Puhtaaksi pesty pöytä seisoi ikkunan ääressä, vanhanpuoleista piironkia peitti koruton mutta siisti vaate, sen yläpuolella uhkeili seinällä kaksi uljasta, jonkun tuntemattoman venäläisen "taiteilijan" tekemää kuvaa, toinen Aleksanter Toisen, toinen hänen korkean puolisonsa. Lattiata koristi kaksi kotitekoista mattoa.

Mutta keskellä kaihon tunnetta kohosi sydämestä kiitos hänelle, joka ihmeellisesti johtaa ihmisten tiet... Rukoilemaan ja kiittämään riensivät suuret ja pienet. Ei ollut komeapukuinen tuo kirkkoväki, joka Juhannusaamuna suuntasi kulkunsa muinaista sotaharjoituskenttää kohti. Pakomatkoilla olivat vaatteet kuluneet, eikä toisia saatu tehdyksi. Nyt oli repaleita pesty ja kokoiltu.

Sen tehtyä kääräsi Matti vaimonsa peitteisiin ja kantoi kotiinsa takaisin, niinkuin tuonutkin oli. Ihmetellen katsoi lääkäri tuota omituista sairaan kyytiä, jommoista ei hän vielä koskaan ennen ollut nähnyt. Seuraus tuosta lääkärin luona käymisestä oli se, että vaimo, lääkärin määräämiä lääkkeitä nautittuansa, parani vammastaan, niinkuin vesillä pesty. Ja Matti oli sanomattoman iloinen.

Oli hänestä kuin ei hän uskaltaisi liikkua tässä pienessä huoneessa jotakin musertamatta, ja että hänen siis täytyi olla kauhean siivo. Hän tahtoi välttämättömästi ovella ottaa pois raskaat raudoitetut ett'ei valkoiseksi pesty lattia likaantuisi, vaan pappi ei sitä sallinut, ja hän astui siis niin hiljaa kuin mahdollista ja istui sen penkin viimeiseen päähän, jota pappi hänelle osoitti.

Lattia oli pesty puhtaaksi ja siihen oli runsaasti pantu kirkkaita ja hakatuita kuusen hawuja. Peräseinällä olewa pitkä ja wankka honkainen pöytä oli katettu ihka walkeilla ja sileöiksi kaulatuilla lakanoilla.

Vaunut pyörivät pois ja neiti Fliedner tarttui käteeni, viedäksensä minut huoneesensa. Charlotte tuli meidän perässämme. "Niin, te olettekin märkä kuin pesty kissanpoika", lausui hän minulle, neiti Fliednerin noutaessa minulle kuivia vaatteita. "Kummallista, että setä sen huomasi tämmöisenäkin hetkenä, jolloin hänen kaupustelijasielunsa kadottaa tuhansia!"

Vaan kun tulee sairaus ja pahat päivät, niin kyllä silloin on moni valmis kiepauttamaan syyn toisen niskaan, ja pyörähtää itse puhtaaksi kuin pesty kekäle. Vaan kun henki lähtee, niin kyllä sitte silmät aukiaa, kyllä se sitte näkee, mihin katiskaan on joutunut. Vaan se on sitte myöhästä, voi, se on myöhästä

Ylimaan talonpoika ei ole huolimattomassa teeskennellyssä siivoudessa; hän majailee erämaassa, ja hänen talvikylmästä tulleessaan ystävälliseen lämpimään kotiinsa, kuka kysyy onko hänen suojansa musta tai valkoinen, pesty taikka pesemätön?

Siks' on mulla muoto musta, Muoto musta kaiat kasvot, Kun synnyin sysituvassa, Kasvoin karstakammarissa, Join paljo joesta vettä, Söin suolta sammalia. Enk' ole sitte kyllin syönyt, Kun emosen syöttäessä; Enkä sitte siivon juonut, Kun emosen juottaessa; Enk' ole sitte siivon pesty, Kun emosen kylvettäissä; Enkä siivon nukkununna, Kun emosen soutaessa. Erotus mielillä.

Ja siitä ei häntä kukaan estänyt. Sairaan huone ei ollut mikään matala hökkeli, vaan pieni, siisti kamari; lattia oli pesty valkeaksi, ikkunoita verhosi karttuuniuutimet ja valaistussa tiiliuunissa paloi hiljalleen ratiseva tuli. Peränurkassa oli suuri, sinisellä pummuliverholla varustettu sänky, siinä makasi kookas mies suoraksi ojentuneena.