Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Häntä olisi luullut raudasta valetuksi satyyriksi, joll'ei silloin tällöin pöydän alla kolahtava puujalka ja rauskavat hampaat olisi ilmoittaneet miehessä henkeä olevan. Semmoinen oli Tuulivaaran silloinen vanha isäntä, tuo julmuudestaan ja hirveistä lauluistaan tunnettu Perttu Ollinpoika Kähkönen, jonka sanottiin jo nähneen sadannen kesänsä.
Katkera oli ollut erohetki, mutta ukko Perttu osasi sen lyhentää; katkerahan se on aina, mitä sitte tuollaisissa tilaisuuksissa! Katri oli huutanut lähteville: "sanokaa isälleni hänen tyttärensä kuolleen isällisen kovuuden, lapsellisen kuuliaisuuden ja kahdenlaisen rakkauden uhrina".
Nojautuen tornin suljettuun porttiin hän lähetti viimeisen jäähyväishuokauksen kotiseudulleen ja katkeraksi käyneelle elämälleen. Perttu ukko heräsi haaveilevista unelmistaan ja äkkiä lausui: "Matti, kiipeä torniin, katso tarkasti ympärillesi ja huuda tänne alas, jos mitä näet, mutta varro siellä kunnes sinua kutsun." Matti totteli ja meni täyttämään käskyä.
Tapani ja Perttu voivat tulla maata myöten, Helka ja Topi junassa, päivää, kahtakin ennen. Jakaisi vaan odottaa...
Ihmeellinen vaikutus olikin Sammallammin mökissä olkileivän luullulla parannusvoimalla, jota Perttu ja Tuomas kilvan kiittelivät sairaille niin suureksi, että itsekin rupesivat lopulta asiaa todeksi uskomaan.
"Minusta tuntuu, kuin ne tervehtisivät tuttua vierasta", rauhoitti häntä ukko Perttu, haukuntaa kuulostettuaan. Naiset sysäsivät ikkunalaudat auki ja tähyilivät tulijaa. Hetkisen kuluttua kuului melkein kuin hevoskavioiden kapsetta, ja heti astui hämyiseen pirttiin naisvieras.
"Vie, Topi, vieras kamariin", käski Martta. "Minä sill'aikaa laitan päivällistä. Olethan, Simo, tämän päivän meillä. Eivätköhän sieltä tule Perttu ja Helkakin seuran täytteeksi." "Menkää, niin", yhtyi Tapani käskyyn. "Syötyämme laskeimme kyljelleen tuohon pahnoille, käännämme lapsuutemme aikakirjat auki, luemme sieltä jonkun sivun, jonkun lehden."
"Mutta mitenkäs sinä viholliset näit?" kysäsi ukko Perttu kärsimättömänä. "Silloinhan minä ne näinkin. Jyhme läheni lähenemistään, ja jo aloin erottaa ääniäkin. Säikähtyen minä kapsahdin pystyyn kuin kuorskuva varsa, vaan sitte kaaduin pensastoon kuin lamainen lehmä. Tuskin olin saanut silmäni auki, niin näin koko metsän olevan miehiä täynnä.
Perttu luki iltavalkian lähellä "Sibyllan ennustuskirjaa". "Sinäkö se olitkin. Kuuleppa kuinka tässä..." "Minä se olen. Entä Helka?" "Tuli juuri kotooltasi ja meni kamariinsa... Tässä sanotaan..." "
Tulipunaiset ruusut poskillaan valkenivat viimeisessä hengenvedossa lumivalkeiksi, ijäinen kauneus astui katoovaisen kauneuden sijaan. Molemmissa taloissa itkivät ja murehtivat silloin kaikki muut ääneensä, paitsi Perttu. Hänen kyyneleitään ei kukaan nähnyt, hänen valituksiaan ei kukaan kuullut.
Päivän Sana
Muut Etsivät