Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Menetelkää siis sen vaatimusten mukaisesti. Se oli selvää puhetta, jonka sirkustaiteilijatkin hyvin ymmärsivät. Nuristen ja nuristen taipuivat he johtajan tahtoon siinäkin, missä heidän taiteellinen omatuntonsa vahvasti penäsi vastaan. Mutta seuraavana päivänä alkoi uudelleen saman riidan rapina. Taiteen ja yleisön välillä olivat sanomalehdet ja niiden arvostelijat.
Jonkun aikaa harppailtuansa ja niistettyään nenänsä jatkoi hän kuulustelua: »Minnekä te sillä hevosella ajoitte?» »Kiihtelykseen.» »Kiihtelykseen... Istu ja pala!... Senkö asiaa teille sinne Kiihtelykseen oli, kun olette liperiläisiä?... Kiihtelykseen!» »Kiihtelykseen kyllä! Jos et usko, niin kysy vaikka tältä Ihalaiselta», penäsi Jussi.
"Minä vaan en paikalta hievahda; en jätä kotia, enkä vaaria yksin surman suuhun", penäsi innokkaasti, ikäänkuin iloiten aatteestaan, urhokas tyttö, jonka ympärillä pienemmät lapsista itkivät.
Hyvinkö makeaa? penäsi vielä toinen ja saatuansa kehuvan myönnytyksen yltyi hän: Kun olisi noin iso purkki siirappia kun tuota tervaa, niin sitte me söisimme niin jotta ihan maha kasvaisi...! jotta ei housujakaan saisi kiinni.
Siitä kun heräsin, niin näin vaimoni itkevän ja riitelevän Sohvian kanssa. Viettelijä ja portto! huusi vaimoni kiukkuisesti. Minä olen vapaa jumalanlapsi, jonka liha noudattaa hengen lakia. Mutta sinä olet orja ja tahdot mieheskin orjuuttaa! penäsi vuorostaan Sohvia. Kirottu olkoon se, joka ei kaikkia lain sanoja täytä! lisäsi vaimoni ja ajoi hangolla Sohvin ovesta pellolle.
Hänen tunteensa nousi tätä tekoa vastaan: kruunuhan ihan vapisi, teki vastarintaa ja puolustausi!... »Minä en voi ... minä en voi», huokasi hän pyyhkien hikeä otsaltansa. Mutta kuningatar penäsi vastaan: »Se täytyy saada irti...» »Niin, mutta sen huomaa jokainen...» Kuningatar hymyili ivallisesti: »Huomaa! Eihän sitä kukaan viitsi katsellakaan!
»Kas niin, siinä se nyt oli!» Kirkkoherra kopisti nuuskarasiansa laitaa, otti hyppysellisen ja alkoi kertoa erästä tapausta. Se oli sattunut hänelle itselleen ja koski erästä hänen koulutoveriaan joka oli vähää ennen kuollut sekin oli hyvin kummallinen juttu. »Mutta tämä ei ole senlaatuinen», penäsi mies. »Se sykerö ja hiusneula hän ei käyttänyt tyttönä sellaisia.»
"En minä kuitenkaan Marjan sijassa antaisi paperia pois", penäsi Annaleena. "Tarpeen nuo olisivat pennit omillekin lapsille, etenkin kun nyt mahtaa pitää torppakin antaa toisiin käsiin. Ensi pyhänä, hautaustiellään, aikoi Marja kyllä käydä kytymiehellensä puhumassa, jotta saisi vanhimman poikansa metsänvahdiksi Risto-vainajan sijaan, mutta tietäähän sen, ettei se ota.
Oli ihan todellinen suuttumisen vaara lähellä. Hän penäsi: Durak kuin durak! Kuinka?... Eh?... Tarkoitan itse... herranähköön... Loukkaat... Aivan hän oli työnsä keskeyttää. Loukkaat! ynseili Iivana ja tenäsi kuin puoli vihassa: Sitä minä vain sinulta peräsin, että mitäs siitä seuraa, jos Aleksei Aleksejevitsh Smirnoff ja?... Ymmärrätkö?... Eh sinä! Vihaa se jo tavallaan oli, toraa ja torailua.
Päivän Sana
Muut Etsivät