United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
Emäntäkin nousi sinä päivänä vuoteeltaan ja alkoi hiljakseen liikkua. Isäntä ajoi partansa, puki puhtaan paidan yllensä mummo oli sen pessyt ja meni kylään pyytämään rikkaalta isännältä elonapua. Sekä niitty että pelto oli pantattu tuolle rikkaalle isännälle ja mies läksi nyt pyytämään, että tuo antaisi takaisin ne uutisviljaan asti.
Mökki oli pieni ja halwannäköinen, mutta Jumalan pelko ei häpeä asettua huonoonkaan majaan, kun wain sydämen pelto on sen asukkailla hywästi muokattu ja ruokottu, että hän saattaa niihin ottaa asumasijansa.
Riihessä rimuamahan, Saunassa samoamahan, Kivenpuussa kiikkumahan, Lapakossa laulamahan. Kenen tämä pelto? Kenen tämä pelto? Peiposen pelto. Millä tätä muokatahan? Kirvehellä muokatahan. Missä kirves? Kannon päässä. Missä kanto? Karhu kiskoi. Missä karhu? Nurmen juoksi. Missä nurmi? Neiti niitti. Missä neiti? Lippahassa. Missä lipas? Kosken alla. Missä koski? Koira lakki. Missä koira?
Tuo täydessä kunnossa oleva varakkaan näköinen talo, joka oli tulos vuosisatain vanhasta, häiritsemättömästä, lakien suojaamasta viljelyksestä, sekä aineellisesta että henkisestä pala palalta, kivi kiveltä, hirsi hirreltä, pelto pellolta ja oja ojalta oli sitä polvi toisensa perästä rakennellut, laitellut, liitellyt ja saanut aikaan sen, mikä siinä nyt oli edessäni ikkunasta näkyi vielä piha aittoineen ja niiden lomitse peltoja, niittyjä ja toisia taloja.
Oliko kumma jos hänen tunnokas sydämensä murtui kyyneleihin asti, noita kaikkea muistellessa? Uusi pelto laitettiin nytkin kylvöön, niinkuin luonnollistakin oli, ja koko syksyn olivat he uutta tekemässä. Eräänä iltana, syyskuun lopulla, istuivat he väsyneinä kuokoksellaan; he aikoivat vähän levähtää. Ilma oli tyyni ja kaunis.
Tarinoita taidan yöset läpitse ja arvoituksistani ei loppua tule. »Taivaan kiero vei meilt' päivän tiedon pellon voiteen päältä»; siinä on yksi kohta. »Viisi pitää, viisi pieksee tiaisen nokkaa kannon päähän»; arvaas se. »Hevoinen hyppää hyrskyttää, pitkin rantaa rouskuttaa, suovesi hulisee, kultavesi kulisee»; mikä semä? »Kilkkaas kalkkaas, kivinen pelto, rautanen äes koivun kuorest siemen»; entäs semä?
He etsivät tiellä ja metsässä, vaan eivät löytäneet mitään jälkeä emännästä. Sillä välin saatiin Järvenpään pelto loppuun leikatuksi, ja alakuloisena lähti väki kotiin, tien vieriä tähystellen nähdäkseen jälkiä emännästä. "Hän on kai palannut taloon", arvelivat he. Mutta kun he pimeällä tulivat kotiin, eivät he Uotilassa tavanneet emäntää eikä niitä renkejä, jotka häntä etsimään oli lähetetty.
Mut jälkeen yön ja ukkosen taas taivas seijastuu ja helmaan Suomen järvien taas päivä heijastuu ja leivo laulavi, lehto soi ja tuoreena tuoksuvi kuusi ja perhoset kukilla karkeloi ja touko on taas kuni uusi. Rakas on taaton raatama pelto, makea maammon leipoma leipä, kova on vierahan maankamara, karvas kakku äitipuolen.
Hän huusi heidät nähtyänsä: "Kerjäläiskuormako Pynnöläisellä on, vaiko Mustalaisjoukkio?" "Molemmat!" vastasi Pynnöläinen, ja lyödä hotaisi vähän hevosta. Niin jäi pian Töyryn pelto ja sen Heikki, ja tuot' hätään oltiin pappilassa. "Voi kuinka minun pistää sapelleni se Töyryn Heikki," sanoi Taavetti, kun laskeusi kääsyistä pappilan pihalla.
Ei se mikään pelto ole se on nyt se suoviljelys, minun perkkaamani ja ylösottamani miltei vetelästä vedestä ja jäisestä korvesta. Mutta mennään sinne lähemmä, minne ne jäivät? olkoot, me mennään vaan!