United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta joka tapauksessa häntä vaivasi nyt tuskallinen ja rauhaton tunne, joka panee vapisemaan paljastumisen mahdollisuutta ja joka aina esiintyy sellaisissakin rikollisissa, jotka eivät omastatunnosta tiedä mitään pelätään itse teon seurauksia, ja sitä pelkoa on tapana sanoa rikoksen katumiseksi.
Taaskin kiiti venhe keskelle virtaa, raivoisien aaltojen harjoille; kalliot, vuoret ja vieremät lensivät ohi sanomattomalla nopeudella. Paitsi Stanleytä oli venheessä kuusi miestä, ja Uledi piti perää tyynenä, kylmänä ja täynnä luottamusta. Moni kuului kuiskaavan: "Mikä on tapahtuva, se tapahtuu", "ei voi välttää välttämätöntä". Kovaa pelkoa, joka ennen oli heidät vallannut, ei enää ollut.
Joka tapauksessa tulee asia Suomessa tutkittavaksi, ja silloin ei ole hirttonuorasta pelkoa. Näkyy olevan näkymättömän vallan johto tässä asiassa... Nimismiehen täytyi nyt ruveta kirjoittamaan, jos mieli saada paperit postiin.
TIMOTEUS. Olkaat ilman pelkoa, muori, ilman yhtään pelkoa, armas muorisein. He kulkevat rauhallisesti ohi; minä takaan sen. Timoteus, ontuen, lähtee myös kirmasemaan samaa tietä, häntä seuraa Mariana halliten hänen patruuna-taskustansa.
Isäni ajoi hiljallensa liinaharja ruunallansa ja hajoitti puheillansa minun mietteeni. Mitä mietinkään, jota hajoittaa tarvitsi? Minä mietin sitä turhaa rahan kulutusta, jonka koulunkäynti tuottaisi, ja luulin äitini kyynelten osottavan häviön pelkoa. Me ajoimme jo Limingan isolla niityllä. Sitä katsellen sanoi isäni: Tarvitsis paremmin ojittaa. Kova maantiehän siitä kulki.
Tuo lisätaakka ei näyttänyt miksikään vastukseksi olevan ketterälle toverilleni, jonka mieleen allamme oleva syvyys ei ollenkaan pelkoa vaikuttanut.
Herraa pelkää mut jo pois Ihmispelkos laata vois! Musertaa sua milloinkaan Ei voi mikään mahti maan, Herran pelkoa jos ois! YLEMM
Ei hän tuntenut pelkoa eikä kauhua: pikemmin tulista rakkautta kotipaikkaansa ja kansaansa tulista halua taistella ja kuolla molempain edestä. Ja hän oli aseeton! Hän avasi huoneensa oven vakavalla kädellä, ja seisoi kynnyksellään, katsellen vihollistansa. Katu oli heitä täynnä muutamat ratsastivat, muutamat astuivat jalan, suuria joukkoja kuljeskeli metsissä ja maanteillä.
Näin komeita miehiä ja naisia, jotka eivät olleet koskaan tunteneet pelkoa toista ihmistä kohtaan eivätkä koskaan riippuvaisuutta jonkun toisen suosiosta, vaan olivat aina »seisoneet suorina, pää pystyssä, Jumalansa edessä», käyttääkseni kuulemani saarnaajan sanoja, jotka vieläkin kaikuivat korvissani.
Ei metsämiehen kieltä tää. Ken ensin Eränsä tuo, se juhlan sankar' olkoon Ja toiset kaksi häntä palvelkoot. Ei täällä myrkyn pelkoa; sen koti On ylhäisissä. Laaksoon tulen vastaan. Nuo lapset kuninkuuttaan eivät tunne; Ei luule Cymbeline, ett' eloss' ovat.