Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
MAIJU. neljäkolmatta, viisikolmatta, kuusikolmatta, seitsemänkolmatta ELISABETH. Etkö sinä kuule, Maiju? MAIJU. kahdeksankolmatta voih, nyt se meni! ja se oli mamman syy, minä olen aina ennen saanut sata täyteen, mutta kun mamma tuli siihen keskeyttämään. Ei anneta minun milloinkaan rauhassa päästä yhtä ainoata peliä loppuun, vaikka se ei kestäisi kuin neljänneksen tuntia korkeintaan.
»Mutta koska ette vielä ole kyllin parkittu, niin sanokaa minulle, mitä te ajattelette tästä nykyisestä toimituspolitiikasta.» »Minä en ajattele siitä mitään», vastasi hän nopeasti. »Ei saa hyppiä aitojen yli, jos mielii menestyä sanomalehtialalla. Sen verran ainakin olen oppinut.» Ja hän nyökäytti nuorta päätään juhlallisen näköisenä. »Mutta oikeus?» tenäsin. »Te ette ymmärrä tätä peliä.
Peliä, onnenkauppaa, Juonta ja keinotusta, Harvoin rehtiä, totta On tää elämä musta. Voititko? naura, naura Tuttavas tappiota, Naurua ansaitseekin Elämän tyhjä sota! Tyhjäkö? jotakin voittaa, Päättänyt ken on pelin: Maailman tappioista Kylläisnä kääntyy selin. Wien 28/11 Poikanen, astuit puikkosen Pienehen jalkahasi. Siit' elä itke, haavasen Hoitavat vanhempasi.
Ja tällaista peliä on pidetty Nooan ajoista asti. Ahasveerus ja Holofernes olivat juomaria, piru heidän peri, mutta Samassa kuului Jussin ja Kallen loilotus: Ei ole ihme jos pojat juo; Kun pakanat ja papit juo! Näethän, sanoi Matti, korkeat esimerkit lohduttavat. Olenkin usein huomannut tuossa laulussa olevan liiankin paljon perää.
Mutta oliko tuo nyt laita, että hänet jätettiin näin yksin. Ja hän alkoi huutaa niin kovaan kuin hän jaksoi: Giafar! Mesrur! Missä te olette? Kiiruhtakaa tänne! Kalifi ja Giafar olivat pakahtua nauruun esirippunsa takana. Mutta kun Abu Hassan ei lakannut huutamasta, vaan oli herättää kaikki naapuritkin melullansa, niin hänen äitinsä meni hänen luokseen ja kysyi mitä ihmeen peliä hän piti.
Tyttö pyörähti, nämä sanat kuultuaan, ympäri ja meni matkaansa jättäen meidät kahdenkesken. Alan oli erittäin iloisella tuulella, kun aikeemme näytti onnistuvan, mutta minä olin närkästyksissäni siitä, että minua oli nimitetty jakobiitiksi ja kohdeltu kuin lasta. »Alan», huudahdin, »minä en jaksa enää jatkaa tätä peliä.»
Ja lisäksi nyt täällä, tämmöisessä tilassa ja teidän kanssanne! Mitä Skotlanti, mitä Europa sanoisi jos te veisitte minut tänne vankinanne ja sitten täältä ulos vaimonanne? Eikö sanottaisi että kaikki oli edeltäpäin sovittu ja häpeällistä peliä kaikki tyyni? BOTHWELL. Mahdollista, mutta yhdentekevää. KUNINGATAR. Vai yhdentekevää! Onko kunniani teille yhdentekevä?
Kun ei peluutoveristani kukaan nuuskaa käyttänyt, eikä kyypparikaan voinut sitä minulle hankkia, ei tullut muu eteen kuin tyytyä siihen, mitä ei auttaa voinut, ja seurata peliä niin hyvin kuin voi. Minä tietysti hävisin.
HAMARI. Käänteli sitä verkkaan sormiensa välillä, veti pukinpartaansa ja sanoi hymyillen: Taitaa olla herrojen aikomus myydä tämä paperi pankille. Surkuttelen ett'emme voi ryhtyä tähän kauppaan. VILANDER. Pirullista! No, se on hänen kaltaistansa. HAMARI. Mutta rehellistä peliä. Ei antanut aihetta minkäänlaisiin illusiooneihin. No, sieltä vaelsin Pääkaupungin pankkiin.
Puolisen syötyä jatkettiin peliä vielä.
Päivän Sana
Muut Etsivät