Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Niinkauvan kun olette nykyisessä vahvassa vankeudessanne, on pelastus mahdoton.
Haloo, haloo! kaikui ääni kumeasti etäisyydestä. Haloo! huusi Meeri niin kovaa kuin saattoi, ja muutamia minuutteja myöhemmin kuului tuttu ääni aivan läheltä. Se oli Freedrikin ääni. Kuinka, hyvänen aika, olette tänne tulleet? Meidän oli aikomuksemme lähteä Kuusimäkeen viemään ruokakoppaa teille vastasi Meeri, joka heti sai takaisin rohkeutensa, kun pelastus oli lähellä.
«Kun kaikki sinut pettää, kun näet, etteivät avusi mihinkään kelpaa, kun ihmiset halveksivat sinun pyhimpiä tunteitasi mikä olet sinä? Ruoko ja kaisla olet sinä vaan ruoko ja kaisla katoo«. «Kun aurinko pimenee ja epäilyksen laineet käyvät vaahtoisina pääsi ylitse; kun pimeässä on pelastus kokonaan kateissa mikä olet sinä?
Minä saan silloin tilaisuuden kätkeä olkiin viinillä täytetyn nahkaisen nassakan, jotta Teillä olisi jotakin, millä vahvistaisitte itseänne. Seuratkaa kaikissa neuvojani, jalo herra, sillä ilman niitä on pelastus mahdoton. Aamurusko näkyy jo idässä, ja minun täytyy sentähden lopettaa pitkä kirjeeni. Luottakaa minuun, sillä minä elän ainoasti Teidän tähtenne. Petter."
Eikö turhaan polvistunut Brutus? CASCA. Siis, puhukaa te, kädet, puolestani. Caesar tarttuu hänen käsivarteensa. CAESAR. Sinäkin, Brutus? Kaadu sitten, Caesar! CINNA. Pelastus! Vapaus! Tyrannius on kuollut! Kaduilla joutuun huutakaa se julki. CASSIUS. Ja toiset puhe-istuimille huutain: "Pelastus, vapaus ja vapahdus!"
Mutta pelastus tuli meille odottamatta, tarvitsemattamme ryhtyä taisteluun ylivoimaisen vihollisen kanssa. Juuri kun olimme sammuttaneet nuotion ja tarkastaneet aseemme, tuli koillisesta ankara myrskyn puuska, joka silmänräpäyksessä sai aikaan sellaisen lumituprakan, ettei käden pituutta eteensä nähnyt. Lähdimme heti liikkeelle ja tulimme päinvastaiselle rannalle kuin mistä olimme maalle nousseet.
Molemmat nousivat seisomaan, ikään kuin pelastus jo olisi taattu, ja setäkin virkoi vale-unestaan; mutta nyt äkkiä kuului jyske. Petrovitsch huusi: nyt olemme hukassa! Taas oli kaikki hiljaa. Sänkykamarissa oli katto laskenut; ovea ei saanut enää auki.
Ainoa, joka mahdollisesti tietäisi hänen olopaikkansa, oli italialainen pyöveli; mutta hän oli paennut, peläten joutuvansa edesvastaukseen abbotin kuolemasta. Onnettoman pelastus näytti siis mahdottomalta, ja Valdemar vaipui syvimpään epätoivoon.
Antakaa pois miekkanne niillä jaloilla burgundilaisilla, joiden käsiin te nuo kunniapantit annatte, on suurempi voima kuin teillä suojella niin hyvin teitä kuin minuakin. Antakaa pois miekkanne minä käsken.» Tällä tavoin Ludvig, tänä pelottavana vaaran hetkenä, osoitti ihmeellistä neuvokkaisuutta ja mielenmalttia, ja siinä olikin hänen henkensä ainoa mahdollinen pelastus.
Se on synkkä pessimistinen taulu, sillä vaikka »viimeisen tuomion» toinenkin puoli, autuaitten pelastus on yhtä rintaa esitetty, ei siitä ainakaan minuun ole jäänyt muuta muistoa kuin muisto ankarasta, leppymättömästä vihasta ja ihmiskunnan peruuttamattomasta kadosta. Taiteilija maalasikin sen vanhoilla päivillään, kun murheet ja vastoinkäymiset olivat hänen mielensä murtaneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät