Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. marraskuuta 2025
Siksi hetkeksi hän oli pelastunut, mutta kauhean yön hän oli viettänyt. Hän oli läpimärkä ja kylmä ilma valtasi keskellä koskea, mutta onneksi hän oli tottunut sekä veteen että viluun, joten hän saattoi kestää tämän ja sitoi itsensä lujasti kiini, jotta ei ehkä tunnottomuuden tilassa putoaisi koskeen. Hän tiesi itseään pian kaivattavan ja toivoi myös, että joku sattumalta hänet huomaisi.
Hän saapui forumille riemuportille; hän kumartui hän hapuili käsillään! hän huusi Glaukuksen nimeä. Heikko ääni vastasi. »Ken kutsuu minua? Varjojen äänikö? Tule, olen valmis!» »Nouse, seuraa minua! Tartu käteeni! Glaukus, sinä pelastut!» Ihmetellen ja taas yhtäkkiä alkaen toivoa Glaukus nousi. »Nydia taaskin? Ah! Olet siis pelastunut?»
Ahaa, viimeinkin sinnepäin! mietti d'Artagnan, ei sitten ole vielä aivan pahasti. Sillä tämä herra, joka on minun ystäväni, on juuri äskettäin pelastunut suuresta vaarasta, jatkoi Aramis hartaudella, viitaten d'Artagnan'ia molemmille papeille. Kiittäkää Jumalaa siitä, vastasivat he kumartuen yhdessä.
"Eipä siinä mitään näkynyt, kun tänne ehtoolla kannettiin, mitä oli pelastunut. Kun minäkin kotiin ehdin, oli mahdotonta enään mitään pelastaa, kaikki oli vallan ilmi tulessa." Mies oli vähän aikaa vaiti. Jonkullaisella tyytymättömyyden tunteella hän sitten sanoi: "Olisi edes vähän vanhempi tuo Tuppu, niin antaisin selkään että..." "Eihän tuo lapsiraukka sitä ymmärtänyt välttää.
Iloissani ja ylpeänä toverini pelastumisesta rupesin häntä sättimään siitä, että oli ollut tuollainen köntys eikä kestänyt minun rinnallani, vaikka oli vanhempi. Seuraavana päivänä tulimme kotiin ja Antin vanhemmat itkivät ilosta, kun kuulivat mistä pulasta poika oli pelastunut. Vähitellen aloittelin siellä täällä taloissa toimitella käskyjä ja tehdä palvelusta.
Tunnen silloin olevani kuin haaksirikosta jollekin kalliolle pelastunut ihminen, joka yksinäisyydestään katselee ulkona maailmassa riehuvia myrskyjä; levollisuuttani vain enentää niiden kaukainen pauhina. Kun ihmiset eivät enää ole minun tielläni enkä minä heidän tiellään, en heitä enää vihaa, vaan säälin heitä.
Molemmat päälliköt Teja ja Narses olivat siis samaa mieltä goottien valtakunnan kohtalosta. Se oli hukassa. Capraen ja Taginaen luona oli jalkaväen paras osa kaatunut. Totila oli vienyt taisteluun kaksikymmentäviisituhatta miestä. Näistä ei pelastunut täyttä tuhatta. Molemmilla sivuistoillakin oli mieshukka melkoinen.
"Käwihän se, warsin hywinhän se käwi", wastasi konttoristi wähän umpimielisesti. "Rohkeimmankin toiwon yli." "Niinhän sitä tarkoitettiinkin, luullakseni." "Aiwan niin, hah, hah, haa! ja kunniamme sekä maineemme on pelastunut." "Entä warallisuutemme?" "Niin, niin; aiwan oikein, mutta eikö se ollut sinulle tuiki tukala tehtäwä? Siltä minusta ainakin näytti."
Salaattia savivadissa, munia, leipää; viiniä ruukussa, vettä toisessa. Koskaan ei maalaisateria ollut hänestä maistunut niin hyvältä kuin tämä. Harvoin hän oli tuntenut tällaista onnea ikäänkuin olisi pelastunut jostakin vaarasta. Molemmat vanhukset ja Maria kertoivat juttuja Venetsian saariston murteella. He pitivät hauskaa. Adelsvärdiltä meni puolet hukkaan.
Ilveilijäksi ulkolais-asioimiston isäntä pian osoittausi itsekin: tuokiossa avasi hän pitkän englantilaisen takkinsa ja viskasi sen pois samoin kuin liivinsäkin, jonka alta paljastui toinen monivärinen kuin sirkusratsastajilla; sitten kiersi hän kaulastansa vähintäin kymmenen metriä valkeaa musliiniliinaa, joka muodosti hänen omituisesti kyhätyn pappismaisen kaulaliinansa, ja irroitti lopuksi vyötäisiltänsä useita pitkiä villakääreitä, kunnes tuosta lihavasta, pyyleästä ja luonnottomasti paisuneesta olennosta, jonka alinomaa nähtiin pääkaupungin ainoassa englantilaisessa »cabissa» ajelevan katuja pitkin, jäi jäljelle vain pieni, hoikka ja laiha mies, niin rutilaiha kuin mikäkin keritty rullanketrä tai pahin parisilainen renttu, niin kurttuinen, ryttyinen ja korventunut kuin olisi hän vasta pelastunut palavasta pätsistä.
Päivän Sana
Muut Etsivät