Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. marraskuuta 2025
Sitte lähdettiin pois kuin hyvätkin miehet, tulla julpotettiin kuin työpaikasta. Mutta heti alkoi Samppa niinkuin pikku poikanakin kertoa vanhuksilleni minun ilkityöstäni eikä muistanutkaan lupaustaan. Siitä rupesivat kaikki pakisemaan ja päättämään, kuka kummemman tuomion olisi osannut tehdä. Minä kyllästyin siihen, käskin Pekan niityn aitaa korjaamaan ja itse lähdin ulos kävelemään.
"Kyllä hän virkoaa, hän virkoaa!" huudahti Pekka ilahtuen. "Voi Vappu-parkaa! Olipa se hirmuinen, oikein pirullinen kosto, jonka talolliset hänelle olivat valmistaneet. Kaada enemmän vettä hänen päälleen! Minun täytyy mennä Grillsin ja rengin luo." Antti kirosi ja sanoi menevänsä taloon. "Jää sinä Vappua hoitamaan", ja odottamatta Pekan vastausta hän riensi pois.
Eikä se näyttänyt mitään pelkäävän. Välistä pistihe, niinkuin se entinenkin pihajänis, ihan pirtin oven edessä, ikäänkuin ivatakseen Pekan pyyntihommia. Mutta nyt oli Pekka huomannut, että se kulkiessaan pihaan ja pihasta metsään, jossa sillä oli makuupaikkansa jossain mökin takana olevan korkean vuoren rinteellä, pistäytyi alangon niittyladolla.
Jo tulta sytytettäessä suomalaiset huomasivat ruotsalaisten hankkeet, ja heti samassa kuului tikka takovan kuivaa puun kylkeä. Tämä ääni lähti ulkohuonerivin luota, jossa Pelkkä vielä seisoi muiden suomalaisten kanssa. Pekan merkki sai heti Vetalaisen ja Kiikkalaisen tulemaan hänen luokseen. "Ruotsalaiset pelkäävät meitä.
Siellä irtautui varpaallinen Antin toisesta suksesta, ja hänen oli seisahduttava korjaamaan, Pekan ja toisten suomalaisten jatkaessa matkaa, varmasti luottaen siihen, että Antti heidät pian saavuttaa. Hiihdettyään muutaman minuutin he kuulivat Antin huutavan ja meluavan, ja heti sen jälkeen kuului karhun karjuntaa.
Hän huomasi niiden olevan, mikäli hän ymmärsi, jotenkin hyvässä kunnossa, kiitti pehtoria uskollisuudestaan ja rehellisyydestään, ja lähti sitten, ainoastaan Pekan seurassa, joka sillä välin oli palannut matkaltaan Paimioon, joukkonsa luokse, joka, niinkuin ennen on mainittu, oli Käkisalmen läänissä.
Vapaana kaikista, kirkkaan taivaan alla, sai pitää minkälaista elämää hyvänsä, vieläpä laulaakin, jos niin tahtoi. Niinpä kokousivat he kerrankin eräänä pyhä-iltana Syrjälän takapuolella olevalle kentälle viettämään iltaansa iloisesti. Olivatpa vielä hankkineet Patalan Pekan pelimannikseen, joka olikin ainoa soittoniekka Perukalla.
Nyt saatte rakkaita terveisiä, vanhemmiltanne: Yrjänä Kailanen ja Heikki Närkkiläinen ovat kesän aikana kulkeneet länteen päin." Pekan silmät säihkyivät hänen kuullessaan miehen kertomat uutiset, ja Antti iski jättiläisvoimin kirveensä pölkkyyn. "Pekka", sanoi hän, "lähdetään! Isä ja äiti tarvitsevat meitä. Vetalainen, tule jo toimeen ilman meidän apuamme: meidän täytyy nyt lähteä!"
Kului kuitenkin aikaa paljon ennenkuin minä kaikenlaisilla koukku-teillä Turkuun ehdin, erinomattain kuin en minä Pekan hevosta tähän hämmennykseen jättää tahtonut, vaan noudin minä sen ja sen kotio vein, tällä pienellä palveluksella saaden heitä mielellänsä minua toisten takaisin-auttamaan.
Hehku Pekan piipunkänässä näytti etäiseltä majakalta. Aika kului nopeaan, kiitos olkoon noille monille merkillisille meritapahtumille, joita minun hyvämuistinen ystäväni kertoili.
Päivän Sana
Muut Etsivät