Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Täti pani pumpulia korviinsa ja koetti kermalla ja sokerileivoksilla, kyyneleillä ja uhkauksilla saada Prisseä vaikenemaan, mutta kaikki oli turhaa. Prisse vain yltyi. Silloin yht'äkkiä kuului "pau!!!" Sitten syvä äänettömyys. Prisse putosi komahtaen tyynyltään lattialle. Se oli kuollut. Keuhkot olivat halenneet!
Taasen pau, ja neekeri, molemmin käsin tarttuen päähänsä, vaipui sanaa sanomatta, ääntä päästämättä kuolleena viidakkoon. Nyt heitin kiväärin käsistäni, ja tartuin molempiin revolvereihini ja odotin uusia vastustajia. Pom, kuului viidakosta. Silloin olin saada viimeisen läksytyksen, niin läheltä meni kuula korvaini ohitse. Nyt olen hukassa, arvelin, koska heillä on ampuma-aseitakin.
Nää sanat häntä aina huvitteli, taas täyttä kurkkuaan hän hohotteli ja vakaana taas kävi seisomaan, käs' puuskassa ja sääret hajallaan. Ties hiis, kuin kauan kuhnaillut ois vielä, mut juuri kun hän siin' on tulen tiellä, pau, tuli taaskin luoti lentäen välitse aivan äijän polvien.
"Minä tein näin tyynyllä ... piu ... pau..." Kaikki nauroivat ja pitivät sitä hyvin hauskana. Asia oli oikeastaan niin, että he olivat tapelleet tyynyillä sillä tekosyyllä, että tahtoivat tappaa hämähäkin, jonka Blaise yksin väitti nähneensä, ja mikä sai asian epäiltäväksi.
Nyt se kerralla ratkesi. Kelpo Iivana Gavrilovits päästi karaistuista keuhkoistaan pitkän huudon, joka koko ajon kertomana mahtavana jymynä salojen kaikujen lisäämänä vyöryi eteenpäin valtavissa äänenlaineissa. Muutamia minuuttia kului tässä kummallisessa mielenvirityksessä pau! muutamia silmänräpäyksiä pau! taas hetkinen pau! ja vieläkin kaksi laukausta.
Minun herra général yks franskalainen général. Seis! Antautukaa! kuului nyt useampia huutoja. Foudre! Hän laukaisi pistolinsa. Piu, pau! kuului samassa oikealta ja vasemmalta. Luoteja vinkui korvissani. Hevoseni säikähtivät vielä kauheammin kuin minä. He läksivät kiitämään vimmattua vauhtia eteenpäin. Minä ruoskalla selkään.
Ties kuinka kauan kuhnaillut ois vielä, mut kun hän parhaiks siin' on tulen tiellä, pau; lensi luoti, miten osuikaan, juur' äijän polviporttiin avaraan. Tapaavan takkiaan hän tunsi jonkin, kurottui, katsoi: puhki on kuin onkin! Lievettä nosti, nosti toista voi, on reikä molemmissa, lempo soi! Hän närkästyi ja korvan juurta raapi: »Työn tästä Matti räätäli nyt saapi!
Kuulkaa, kuinka kirkon kellot kaikuu kautta maiden merten: pou pau, pou pau! Kuunteli sitä hän lasna kodin köyhän kynnykseltä, oman äitinsä sylistä, keskeltä sinisalojen. Salot raikui, vaarat vastas, kierteli pyhäinen kaiku, sai lapsi sanelemahan: »
Nyt hiipivät he karhua aivan lähelle. "Otappas nyt piitä ja taulaa," sanoi Jaampa, "ja kun minä tähtään, panet sinä taulan vänkipannuun." Niin nyt tehtiin. Jaampa tähtää ja tähtää, taula palaa ja palaa, ja viipyy hetkisen aikaa ennenkuin se ottaa syttyäkseen, mutta Jaampa ei hätäile eikä liioin tutise, hän yhä tähtää karhua ja vihdoinkin leimaus pau!
"Niinkö, wai? kuulitteko, mitä hän sanoi?" sanoi suntio ja mällisti toisen kerran. Sama temppu korwille. "Mitä nuo korwat tukoilla tekewät?" "Kuulitteko?" Mälli. "Ne mahtawat olla aika wesirakot." Pau. "Minun korwiini mahtuisi kaksi wertaa ääntä, eiwätkä ne sentään tukkoja kaipaisi." "Kyllä sinulla niitä on."
Päivän Sana
Muut Etsivät