Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Hän pyysi äitiään kieltämään tupakaisten pidonkin, mutta äiti arveli, että antaahan noitten tulla, haihduttaapa uusi tapaus vähän tytön surua. Jo tulla törmäytti sulhanen pihalle: roteva, ruskea partanen mies, joka ensi silmäyksellä jo säikytti nuorison. »Herra Jumala!» kuului joukosta. »Tuohan on Louhelan Antti!» Tukahduttava hiljaisuus vallitsi, kun sulhanen astui puhemiehineen tupaan.
FUCHS. Oi! me olemme jo toispuolella hautaa hämäryyden maassa. Keihästihän meidät molemmat yhtaikaa eräs partanen kranatööri siinä kadun ristissä. MAX. Kaiketi olin sillon puoleksi jo kuollut haavoistani, koska en muista tätä. Siis käyskelemme, kurjat, nyt varjoina varjojen maassa! FUCHS. Oo, oo! Mutta mikä on tämä seutu oikeammiten? MAX. Ei rautahaarut eikä kanget helise vielä.
Hänen kasvojensa ilmeistä ei saanut mitään selvää, kun hän oli niin partanen, vaan hänen mustat silmänsä katselivat kamalan kysyvästi vuoroon minua, vuoroon toisia. Jos he olivat tuomareita, niin oli selvä asia, kuka heistä oli oleva pyöveli. "Mistä hän tuli? Miten hän tiesi kätköpaikan?" kysyi hän laihalta mieheltä. "Kun hän tuli, niin minä luulin häntä teiksi", vastasi Lesage.
Mutta vielä Kaisan talon portille tultuaan pysähtyivät he ja Partanen varotti: »On aina parasta pitää semmoinen reilu peli, että asiat puhutaan edeltäpäin suoraan, niin suoraan, että se heti on suora kuin sukkapuikolla tehty jakaus, niin ei tule katumista, eikä voi toista soimata petoksesta.
Porkki polki jalkaa lattiaan, niin että lasit helisivät pöydällä ja Antti kehotti: »Pole vaan! Ei se lattia potkaisemalla puhkea.» Jonkun ajan kuluttua rauhottui sekä porsas että Porkki. Hän alkoi taas jatkaa kuulustelua. Partaselta hän kysyi: »No oliko se sinun hevosesi, jolla nämä miehet ajoivat?» »No ei suinkaan se kenen», ylpeili Partanen. »No varastivatko ne sen sinulta?» jatkoi Porkki.
Jussi ällistyi, ja ällistyi siinä kuulustelijakin. Hän kysyi: »Etkö sinä ole se Partanen, joka syyttää hevosen varkaudesta näitä miehiä?» »En... Minä olen Mulon Partanen», vastasi Partanen viisaan näköisenä. »No keltä lemmon Partaselta nämä sitten varastivat hevosen?» ällistyi silloin Porkki. »Eivät keltään», jyräytti taas Partanen. »
Nyt koetti hän taas raskaasti selittää jauhaa: »Niin että tämä Partanen on niin julma mies nukkuessaankin, että lutikatkin sitä pelkäävät eivätkä uskalla ovesta sisään tulla, vaan värjöttelevät porstuassa.» Kaisa oli ihan pökertyä, kun ei tiennyt mitä sanoa. Oltiin välillä ääneti. Lopuksi Partanen sanoi: »No nyt, Turtiainen, saat sitte lopullisesti vahvistaa asian päättyneeksi.»
Hän selitti: »Mutta tämä Partanen hioo aina eukolleen viikatteen niin teräväksi, että sillä sen kun vain pyyhkii takukkoakin. Eivät siinä sivut kipeenny, jos nyt ei itseään järkiään tapa työllä ja koko päivää riehu selkä koukussa... Ja etkös sinä, Partanen, itse kallihekkin viikatteita?»
Jussi Partanen katseli seinille ja kysyi: »Eikö sitä talossa rukkasnaulaa olekaan?» Kaisa sieppasi hameen naulasta ja kiirehti: »Herra siunatkoon, kun en muistanut tuota hametta ottaa tuosta pois, että vieraat voisivat rukkasensa siihen ripustaa!... Siinähän se on sen Makkos-vainajan hattunaula.»
Ja kääntääkseen puheen toiseen asiaan alkoi hän luututa lattialta porsaan jälkiä. »Vankka talohan se on Partasen talo!» huomautti Turtiainen. Sitten vaiettiin. Lopulta pani Partanen jo kovalle, ilmottaen: »Mitäpä se sitten siitä joutavasta ruusuutuksesta ja kainostelemisesta korjaantuu... Saapi alkaa vain kaupitella tätä taloa ja tässä ensi sunnuntaina pitää höyräytetään vähän niitä kuuliaisia.
Päivän Sana
Muut Etsivät