Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Parooni Klaus ei tosin voittanut täällä sitä, mitä hän sydämessään toivoi, mutta hän sai Marian puhumaan muustakin kuin vain Johanneksesta, ja vaikka hän tosin ei voinut saada Mariaa minkäänlaiseen yhdys-elämään entisten toverien kanssa, vaikutti hän kumminkin, ettei Maria aivan yksipäiseksi joutunut. Näistä vieraskäymisistä oli paroonille useinkin ollut suuri hyöty.
Ei siin muuta kuin astukaa kalliolakean vastaiselle syrjälle ja antakaa minulle toinen pistooli. Sen meistä, joka kaatuu, nielaiskoon koski vaahtoavaan kuiluunsa!" Eversti Stålsköld'iä värisytti. Kuitenkin astui hän tuolle pelottavalle paikalle ja antoi paroonille pyydetyn aseen. Parooni otti sen tyynesti ja lisäsi: "Tässä, tässä on meidän kohtalomme ratkaistava!
Teidän on siis joko suostuminen tai kieltäytyminen. Minä vastaan, että poika on hullu ja että se, joka pyytämättä sekaantuu kunnia-asiaan, ansaitsee, että ajatamme hänet pois lakeijoillamme. Mutta koska avustajani vielä viipyy, suon herra paroonille täyden vapauden toimittaa hänet täältä, niinkuin parhaaksi näette. Minä kiitän teitä, virkkoi Paul.
Ikäänkuin rivakkaalla askeleella vapauttaaksensa itsensä niistä solmiavista sanoista, joita nyt rupesi kietoutumaan hänen ympärillensä, huusi Stålsköld: "Näyttääkseni kuinka lujasti minä luotan asiani oikeuteen, ulotan minä jalomielisyyteni teidän konnamaisuutenne ylitse. Ottakaa tämä!" Eversti Stålsköld oli puhuessaan irroittanut toisen pistooleistansa vyöltään ja tarjosi sen nyt paroonille.
Ensimäinen ajatus, joka mylady'n päähän pisti, oli että Ketty oli kielitellyt paroonille tuosta saaliinhimon herättämästä vastenmielisyydestä, jota hän tunsi lankoansa kohtaan, ja jota hän, varomattomasti kyllä, oli jolloin kulloin Ketty'n nähden osoittanut; hän muisti myöskin ne raivoisat mielenpurkaukset d'Artagnan'ia kohtaan sen johdosta että d'Artagnan oli säästänyt hänen lankonsa henkeä.
Mitä suurimmalla tarkkaavaisuudella kuunteli herra Mörk paroonin sanoja ja kun tämä oli lopettanut, kuvautui pirullinen, ilkkuva ilo hänen synkissä kasvoissaan. Mitä heidän puhelunsa koski, saamme kohta tietää. "Luottakaa minuun, herra parooni", lausui taloudenhoitaja kuiskuen, valaistessaan kynttilällä paroonille tietä hänen mennessään ulos. Heti sen perästä lukittiin ovi.
Hänessä ei nyt olisi luullut asuvan sydäntä, joka kovimpia elämässä oli kokenut. Mutta majuri ei nyt ollut oikein hyvillä mielin. Hän pudisti päätään, ja kun hän näki Marian tanssivan, arveli hän, ettei tuosta synny hyvää. Hän luuli yhä vielä kreivin tästä suuttuneena lähteneen. Hän oli paroonille sanonut: «Ole varoillasi, kreivin mielessä asuu kosto!
Jos hän kertoo paroonille, sanoi hän, olen minä hukassa, sillä parooni, joka kyllä tietää että minä en tapa itseäni, asettaa hänen läsnä-ollessaan veitsen minun käteeni, ja silloin saa hän nähdä koko tuon minun epätoivoni olleen vaan teeskenneltyä. Hän meni peilin eteen ja tarkasteli itseänsä; hän ei ollut koskaan ollut niin kaunis. Eipä sentään, sanoi hän hymyillen, eipä hän hiisku mitään.
Erityisten syitten tähden, joita en tässä voi kertoa, täytyy minun suullisia jäähyväisiä sanomatta lähteä. Minä kiitän teitä niistä päivistä, joita tykönänne olen viettänyt. Johannes«. Tuo kirje oli ollut Johanneksen kamarin pöydällä. Paroonille oli se jo yöllä annettu. Kirjeen luettuaan repi parooni sen palasiksi.
Ainoastaan hänen kimeä, häijynilkinen naurunsa kuului joukosta, johon hän oli kadonnut. »No, mitä ennustinkaan herra paroonille?» kysyi herra Merckel hymyillen hyväntahtoista hymyään. Boleslav oli nojautunut sohvan selkänojaa vasten ja katseli hammasta purren schrandenilaisten joukkoa, joka tunkeutui yhä lähemmäksi ja lähemmäksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät