United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräänä iltana istuessaan työpöytänsä ääressä paksun tupakansavun ympäröimänä, vajoutuneena milloin lukemiseen, milloin haaveisiin, hän äkkiä kuuli kuin risahduksen ikkunansa takaa. Hän nousi istualtaan, painoi päänsä kiinni lasiin ja käsillään varjostaen silmiänsä katsoi ulos. Siellä kulki kovassa pakkasessa joku naisolento ohitse.
Kun aurinko "pistää", niin se neuloo pilviä yhteen ja jo päivällis-aikana oli se vetänyt paksun pilvi-hunnun ympärilleen; siihen se hävisi ja lyijyn-harmaa hämärä peitti raskaasti maan. Kummallinen levottomuus valloitti pienen karjan, silloin tällöin hohtava leimaus lensi pimeyden läpi, niin kuin nukkuva välistä silmiänsä aukaisee ja jättiläis-tapainen suru-harso peitti Murzoll'in pään.
Jos vaan minä olisin mies, en minä noin kuhnailisi, tuulessa ja tuiskussa minä tytöt naisin! Sinä jänesjalka! Kuudes kohtaus. VOITTO. Ja tyttönen on myös tässä? VOITTO. Mene nyt vaan puhuttelemaan häntä! KUSTAA. Hän lukee! enhän nyt saata häiritä häntä. VOITTO. Miks'et? Vai tuumaatko odottaa kunnes hän on läpi lukenut tuon paksun kirjan? KUSTAA. Mutta mitäs minä sanon hänelle?
"Tarkoitan olevanne rehellinen kuvernöörin rouva; muuten en sanokaan hyväntahtoinen rouva! ja sitte pudisteli hän ruskean, paksun tukkansa otsalle. "Mitään valokuvaa en Teistä kotilaisista tarvitse, sillä illalla maatessani kuvailen aina olevani kotona.
Kujanteet, jotka olivat läpimärät alituisista syyssateista, kulkivat, kuihtuneiden lehtien paksun peiton verhoamina, autioina laihuuttaan värjöttävien, miltei lehdettömien poppelien keskitse. Puitten hauraat oksat vapisivat tuulessa, sen puistellessa siellä täällä vielä riippuvia yksinäisiä lehtiä, jotka olivat karisemaisillaan avaruuteen.
Minä tietysti en voinut muuta kuin ottaa sen ynnä paksun kantasormuksen, sekin kullasta, joihin molempiin oli piirretty vuosi, päivä ja paikka sekä sanat: "tyttäreni Maryn pelastamisesta." Olin niin liikutettu, etten ilosta voinut puhua muuta kuin sanat: "Jumala siunatkoon teitä, kalliit ystäväni!"
Tiellä ei näkynyt ainoatakaan ihmistä. "Kun ratsastin paksun puunrungon ohi tähystäen eteeni, tunsin nykäyksen kaulassani ikäänkuin salama olisi repäissyt pääni irti hartioista ja putosin maahan hevoseni alle " "Sinä istuit huonosti satulassa, Gelaris", moitti Torismut.
Kauppias pisti paksun voudin kouraan vähäisen setelitukun, kumarsi, heilautti päätään, otti kahdella sormella lakkinsa, kohautti olkapäitänsä, pani koko ruumiinsa aaltomaiseen liikkeesen ja läksi ulos, somasti narskuttaen saappaillansa. Nikolai Jeremeitsh astui seinän viereen ja rupesi, niin paljo kuin minä huomasin, tarkastelemaan kauppiaan antamia seteleitä.
Heitti heinän kantajansa, Paksun leivän paistajnsa, Kierrähti kisaväkehen, Ruotsin raukoille rajoille, Joss' on viina vesselöinä, Tupakka on tovolnoina, Utu ilman upottavi, Savu ilman saastuttavi. Koivun ja tuomen oksa. Olin oksa lehtipuussa, Koivun kasvatti katalan, Aholla alastomalla, Maalla mansikattomalla.
Tuontuostakin olen matkan varrella merkinnyt muistiin jonkun sitä koskevan havainnon. Näin minulle vähitellen kertyy aineksia, joista joskus vanhoilla päivilläni, kun minusta tulee suurfilosoofinen kirjailija, keitän kokoon paksun teoksen, nimellä: "Omatunto sivistysvaltioissa." Tässä taas teen sitä varten muutamia muistiinpanoja.