United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin, se tahtoo sanoa, ei se ollut lumesta, se oli eräältä jääkappaleelta virrassa Ison-kosken luona, luulin sen ensi alussa hylkylapseksi, se itki niin haikeasti". "Ja melkein alastonna pakkasessa?" "Eipä niinkään, se oli kätkyeessä, sillä oli kauniit vaatteet yllään ja se oli huolellisesti peitetty, vaan minä heitin kätkyeen sinne ja riensin kotiin lapsi povessani."
Lämpö nousi kyllä 25 asteesen, ja vaikka minä vakuutin että oli kylläksi lämmin, niin pisteli hyväntahtoinen talonisäntä yhä lisää puita kamiiniin, vakuuttaen että se joka on ollut ulkona tällaisessa pakkasessa, tarvitsi kyllä saada lämmitellä. Minun kapineeni kannettiin talon komeimpaan huoneeseen, joka muuten oli tyttären makuuhuone. Kuitenkin kävi kaikki vielä kankeasti ja juhlallisesti.
Hän oli kävellyt pakkasessa koko päivän; saappaat olivat märjät ja huonot. Mutta juontia hän vaan jatkoi; hän oli melkein yksin tyhjentänyt punssipullon. "No, no, älä istu niin kallella päin ... tai ei enää enempää saadakaan!" kehoitti Siemensen. "Ei, ei; ei, ei... Useampiako loppupäätöksiä tahdotte kuulla? Jotakin, jota Reierstad myös tuntisi?"
Ja niinä kuutena päivänä ennen joulua seisoi hän väsymättä koko ajan, kuin oli vapaa, kanunamiehen puuvajassa, hakkaamassa ja pilkkomassa, niin että hiki juoksi pakkasessa, ja tulivat täyteen rakkoja.
On nyt meitä miekan alla, Poikia sotapoluilla; Yöt porumma pakkasessa, Luskomma lumen seassa, Päivät päätämmä kululla, Eli koiran kunnialla, Isännät ikisiassa, Miehet melkiarvosessa.
Miksi hän sateessa, pakkasessa kävi siellä säännöllisesti, se vaan mielessä että saisi tietää: mikä päätös oli tullut anomukseen, jonka hän oli tuonut? Eräänä päivänä se jalkapuoli tykkimies kirkkaasti loistavin silmin riensi alas ylisotaherran portailta. Hän milt'ei hypännyt; kainalosauvan ja puujalan täytyi väkisenkin oppia tanssimaan, niin suuressa riemussa hän oli.
Pyhässä ja aressa, aamussa ja illassa, syksyssä ja keväässä, tuiskussa ja pakkasessa, kaikessa hän on nähnyt siinä ikuisen kauneuden väreilyn, kuullut korkean runouden huminan korvissaan. Hänen Lastunsa ovat oikea, todellinen Luonnon kirja, oikea, todellinen Maamme-kirja kaikille Suomen kansalaisille. Kuka on kuullut kesäpäiväisen heinän ritinän niinkuin Juhani Aho?
Tuo tuli punainen neiti, punaisessa pakkasessa, taistossa elon ja kuolon. Tyttö keltainen käveli keltaisessa auringossa, voitossa vihollisteni. Ne oli eloni neiet.
Oikeinhan sen silmät tulta iskivät, sanoi isäntä hiljaa emännällensä. Pane maata lapsukainen ja siunaa itsesi, sanoi Sunkreini ja sammutti palavan päreen pistämällä sen pesän edessä olevaan vesikiuluun. Herra siunatkoon meitä ja kaikkia, jotka kulkevat elon teitä, erittäin tämmöisessä pakkasessa ja lumen paljoudessa, huokasi Saksmanni.
Ja nyt ajan minä asemalta kotiin talvista tietä, reen rautainen saverikko natajaa pakkasessa, hevosen tiuku soi unisesti, tien vieri nukkuu. Ajattelen vain sitä, mitä näen, tunnen vain sitä, mitä kuulen, mieli vaipuu ja muistot häipyy. Olen tullut kotiini, riisunut hevosen, vienyt sen talliin.