Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Nyt riihet lämpiää ja riihisaunat. Niin savu pullahtelee valkeana. Ja häärää työssä miehet nokiset. Käy sieraimihin kypsän viljan lemu. On sato korjattu ja turvaan viety. On touot tehty uutta kesää varten. Työ tehty on. Ja ihmissydämissä on jälellä vain hiljaisuus ja rauha. Päivä painuu vitkaan lännen puoleen. Hetkeks vielä puitten latvaan jääpi omaa maailmatansa katsomaan.
Oi myös, Navarra, takana vuorten ase-onnes piilee! Ja kukin uskokoon tään entehenä, jo että Nicosia, Famagusta vuoks hirviönsä vaikeroi ja huutaa, mi eroa ei muista vertaisistaan.» Kahdeskymmenes laulu Kun se, mi valaisee maailman kaiken, pois painuu pallonpuoliskolta meidän ja päivä kaikkialta katoavi,
Nurmi nousee siinä, missä hän on kulkenut, vilja vihertää, missä hän on kättä kääntänyt. Kylmä sydän ei olisi koskaan voinut saada aikaan mitään sellaista. Hän on lämmittänyt kokonaista maata, kokonaista omaa maailmaansa. Aurinko-sydän on hän ollut tässä ajassa, vaikka hänen päivänsä nyt painuu laskulleen.
Mutta mitäpä meitä vankikomeroiden asukkaita liikuttaisi kesäillan ihanuus. Laittaudun siis niin mukavaan makuuasentoon kuin se karulla vuoteellani suinkin päinsä käy, sytytän paperossin ja avaan eteeni Bragelonnen. Mutta huomio ei tahdo kiintyä luettavaan, vaan kirja painuu omia aikojaan rinnalle ja ajatukset alkavat harhailla päivän tapahtumissa.
Luulen, sinne joutumasta mikään teit' ei estä täältä.» Maahan polvillensa painuu Haerkepaeus, Herran miesi: »Sitten palaa kaikki Kainuu, sammuu Suomen viime liesi! Pettäneet mun ryssät ovat, ethän, Luoja suuri Sinä? Nyt on eessä päivät kovat, niihin syypää yksin minä.» Huutaa Hurtta: »Satuloikaa kaikki orhit! Kaikki pakoon!
Hän alkoi: »Tule, poikani, mua seuraa; takaisin käymme sinne, missä painuu tasanko tää päin ala-ääriänsä. Jo aamun rusko voitti aamun varjon, mi eellä pakeni, niin että kaukaa ma meren läikän erottaa jo taisin. Kuin mies, mi kääntyy tielle suljetulle ja turhaks uskoo toivon päästä tuosta, niin kuljimme me yksinäistä kenttää.
Painuu syvälle pehmeihin höyheniin. Kuinka kaunis on maailma, kuinka ihana elämä! Mistä syystä? en tiedä se on vaan. K
Liisa näki, että heidän tiensä kääntyi aivan eri haaroille. Hänen oma elämänsä painuu ehkä pieneen mökkiin, ja Viija taas iloitsi onnestaan, jota näytti voivan ohjata minne mieli piti. Nytpä minä jo sain kirjeen, iloitsi Viija ja tuli Liisalle näyttämään, Petulta kai... Ei ole, tunnen minä jo käsialasta. Vaan vielä ne toki muutkin muistavat. Annatkos nyt lukea? kysyi Liisa.
Hän seisoo yksin, muut ovat vielä pitkän matkan päässä. Nuorukainen pysähtyy astuakko suoraan, vai toisaanne kaartaa? Tyttö katsoo alas. Nuorukainen lähenee. Tytön katse kohoaa, läikähtää kerran syvästi ja lämpimästi, heti taasen painuu poskille tulvahtavat punaiset ruusut. Nuorukaisen silmä hymyää ja hän kohottaa ohiastuessaan iloisesti hattuaan.
Pekka totteli ja rupesi salon päälle pitkälleen, eikä siihen kauan ollut kun hän pääsi Eerikan takin kaulukseen kiinni, mutta samassa alkoi jääkin painua. Nyt vetäkää tulisesti; painuu peeveli! komensi hän. Tulisesti toisetkin tottelivat ja vetivät juoksujalassa ilman seisahtumatta rantaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät