Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Se ilmestyi hänen edessään, kun hän puhui, niin elävältä, että hän syvässä totisuudessaan esitteli, mitä hän kertoi, suuremmalla selvyydellä, kuin minun on mahdollinen osoittaa. Nytkin, kun kauan jälestäpäin panen sen paperille, voin tuskin uskoa muuta, kuin että todella olin läsnä näissä kohtauksissa; niin kummastuttavan tarkasti ne ovat mieleeni painuneet.
Silmät olivat painuneet syvälle kuoppiinsa otsa oli kulmakarvojen välistä vetääntynyt uhkaaviin ryppyihin. Poskien kuopissa oli vielä edelleen mustia karvapensaita, vaikka parta muuten oli jo harmaantunut.
Rautavitjat, joitten toinen pää oli kiinnitetty paksuun, kallioon lyötyyn rautarenkaaseen, johtivat järveen. Tällä saarella oli siis ennenkin asunut ihmisiä. Koetin vetää vitjoja maalle, mutta en saanut niitä vedestä nousemaan. Joko ne olivat painuneet pohjamutaan tai olivat ne yhdelle miehelle liian raskaat.
Hän ei kuullut yhtään valitusta hänen suustansa eikä nähnyt vihaa hänen kasvoissansa, mutta hänen kalveat ja painuneet poskensa ja nääntynyt ruumiinsa puhuivat sanoja selvemmin hänen sanomattomasta sielunkärsimisestään ja heikontuneesta terveydestään.
Gabrielle ei lähtenyt Ryforsista; tuon paikan jota hän kerran niin suuresti oli inhonnut, olivat vähitellen kaikki siellä kestetyt kärsimykset, muistot kaikista siellä päättyneistä taisteluista vähitellen painuneet niin syvälle hänen ajatuksiinsa ja mielikuvitukseensa, ettei hän enää voinut siitä erota. Ensi aikoina Robertin kuoleman jälkeen tapahtui Gabriellessa suuri muutos.
Ja hänen harmaat hiuksensa ja otsan vaot nuot molemmat pystysuorat, kun hän ajattelee ja hänen suunsa tiveys ja hänen sisään painuneet poskensa näyttävät minusta tavallansa yhtä kauniilta, kuin äitimme tyven otsa ja hänen huultensa lempeä luonto, joka on niinkuin hymyn koitto, ikäänkuin hyvyyden laki olisi muodostanut jokaisen taipeen.
Ei kuulunut enää kellojakaan notkosts, jonne lehmät olivat painuneet, ja unohtaen kaiken muun lähtivät pojat jälkeen. Mennessään huusi Nyyri: Tule meille pihaan sitä loihtemaan! Tulkaa te tänne huomenna, minä olen taas täällä. Joukokin alkoi lähteä. Mutta Reita pyysi häntä jäämään. Sinulle minä luen, sinun lehmäsi eivät ole menneet. Mitä varten sinä olet tänne tullut? Tulin tätä kirjaa lukemaan.
»Tahdon siis sinulle puhua lapsuusvuosistamme», Ione virkkoi. »Annanko tuon sokean tytön laulaa sinulle lapsuuden päivistä? Hänen äänensä on kaunis ja sointuva ja hänen laulussaan ei ole mitään, mikä loukkaisi sinun korvaasi.» »Osaatko itse sanat, sisareni?» Apekides kysyi. »Luullakseni, sillä yksinkertaisen sävelen mukana ovat sanatkin muistiini painuneet.» »Laula siis itse!
Samassa tempasi hän sukkelalla sieppauksella palvelustytöltä päähineen ja pisti sen nuorelle Leubelfingille päähän, jossa vaan niukasti kasvoi tukkaa. Terävä nenä ja kuoppaan painuneet posket tekivät vanhan akan muodon täydelliseksi. Sitte laski vähästä humaltuva kornetti kätensä paashin käsivarrelle. Mutta paashi peräytyi askeleen ja sanoi, käsi miekan nupulla: "Hyvä kumppani!
"Kas, se on kaunista!" huusi hän ja harmaat, syvään painuneet silmänsä säkenöivät vihasta, kun hän katsoi Stålia, joka kumminkin näytti pysyvän aivan tyynenä. "Siinä istuu tuokin vanha raato, jolla on puolen kolmatta kruunua päivältä, vaimo kuollut ja kuopattu, toinen tyttö miehellä
Päivän Sana
Muut Etsivät