Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. marraskuuta 2025
Hän ei voinut mennä enää Holmalle. Ei, ei, ei! Mieluummin hän vaipuisi maanrakoon... Neiti Smarin ompeli ompelustaan kädet täristen, kuuli kadulta hälinää kuin olisi ollut tulipalo ja kellon naksuttavan kiireesti ja kovasti. Esteri painoi päänsä pöytään. Mutta hetken kuluttua hän hypähti seisomaan. »Minä tahdon rakastaa! Minä tahdon!»
Hänessä ei ollut tällä hetkellä ruumiin eikä hengen voimaa, niin että hän olisi edes kyennyt vastaan sanomaan vaimoansa. Hän siis meni sanaakan lausumata huoneesen ja, kun hän oli saanut päällysvaatteensa yltänsä, paiskasi hän itsensä suulleen sohvalle ja painoi kasvonsa syvään pään aluseen. Mari oli jäntevä ja voimakas vaimo.
Ikkunaverhot olivat alasvedettyinä, ja Maija askarteli hiljaa huoneen puolihämärässä. Vuoteesta kuului silloin heikko ääni: »Mitä kello on?» »Puoli kaksitoista.» Hitaastipa aika kului! Eevi painoi silmänsä umpeen ja nukahti. Hän oli vain hetkisen nukkunut, kun ovi hiljaa avautui. »Pastori! Herra siunatkoon, voi pastori kulta, kun tulitte!» Maija syleili nyyhkien Heikin polvia.
Ja koska he vuorella istuivat ja ylös taivaasen silmänsä nostivat tai alas laaksoon katsoivat, jossa metsä kasvoi pitkin jyrkänteitä, painoi Zarathustra alas päänsä ja vaipui ajatuksiinsa. Sen jälkeen kohotti hän taaskin päänsä, puhui ja sanoi: »Kuinka usein en ole teille sanonut nämät sanat: paetkaat hyvää ja ahkeroitkaat sitä, joka pahaa on!
Toiselta puolen vallanalaisuuden tunne häntä tällä hetkellä vahvasti painoi, ja hänessä heräsi voimakkaana halu karistaa tuo paino hartioiltaan ja karustaa tiehensä, elää vapaana miehenä. Mutta samalla hän tiesi esimerkeistä, että jokainen, joka kerran oli *tämän* vallanalaisuuteen antautunut ja sitten tahtonut uhitellen siitä päästä, sen juoksun mitta oli ollut lyhyt.
"Minä pyydän." Isä nousi, lähestyi tytärtänsä ja nipistäen häntä poskesta sanoi: se kuuluu näin: "Neidon mieli miehelähän kultaisestakin kodista." Sen sanottuaan meni isä pois. Anni punastui ja painoi päänsä äidin syliin. Tuo kuva oli maisterista milt'ei kauniimpi kuin kyyhkyskuva. Oli elokuun 31:s päivä. Anni ja Lauri tulivat saliin piirustustunnille.
Isäntäpä aivan huolissansa Pirttisessä pitkän pöydän päässä Istui lauantaina illan tullen, Hengähtäen viikon vaivoistansa. Nojannut olj posken kämmenehen, Painoi kyynärpäätä pöytää vasten, Silmänsä vaan jolloin kulloin katsoi Sivulle, ei olleet rauhalliset.
Liikutettuna hyppäsi hän sohvalta ja lämmin puna nousi hänen poskillensa. "Mitä nyt?" kysyi hän epätietoisesti, mikä teki hänen äänensä vähän ankaraksi ja epäsointuisaksi. Tämän kuultuansa näytti tyttö vaipuvan kokoon. Hän tarttui ehdottomasti alttaanin rintanojaan ja painoi toisen kätensä silmillensä. Pian tyyntyi hän toki.
Näin sanoessaan hän puristi kätensä nyrkkiin, joita hän painoi ohimoitansa vasten; mutta sitten hänen kätensä vaipuivat taasen hervottomina hänen syliinsä, ja pudistaen päätänsä hän sanoi toisenlaisella, lempeämmällä äänellä: "Mutta tosiaankin, olihan se vain unelma, ja te ikuiset jumalat kun me nukumme, niin, mitä sitten? Sitenhän pitikin käymän!
Olin vastikään valamiehenä ja me tuomitsimme pakkotyöhön erään naisen, joka oli syytön. Tämä vaivaa minua. Nehljudof odottamattansa punastui ja takertui puheeseensa, eikä tiennyt mitä sanoa. Fanarin vilkasi häneen, mutta painoi silmänsä jälleen alas, ja jäi kuuntelemaan. No ja sitten? sanoi hän vaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät