Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Kysymys ei ole valituksesta, vaan naisesta, joka on syytön, mutta kärsii rangaistusta. Selenin huokasi: saattaa hyvin olla, mutta... Ei saattaa olla, mutta on ihan varmaan... Mistä sinä sen tiedät? Siitä että olin valamiehenä. Tiedän missä teimme erehdyksen. Selenin rupesi miettimään. Olisi pitänyt heti silloin ilmoittaa, sanoi hän. Minä ilmoitin. Olisi pitänyt panna pöytäkirjaan.
Muistattehan Katjushaa, joka oli täti Marian luona? Kuinka en muistaisi, minähän häntä opetin ompelemaankin. No niin, illalla tämä sama Katjusha oli oikeuden edessä, ja minä olin valamiehenä. Voi herranen aika kuinka kauheata! sanoi Agrafena Petrovna. Mistä häntä syytettiin? Taposta, ja kaiken sen olen minä tehnyt. Kuinka olisitte te voineet sen tehdä?
Nehljudof avasi tuoksahtelevan kirjeen, jonka Agrafena oli hänelle antanut, ja alkoi lukea: »Luvattuani olla teidän omana muistinanne» näin oli kirjoitettu paksulle, harmaalle paperille epätasaisesti terävällä, mutta sujuvalla käsialalla, »muistutan teille, että teidän täytyy tänään, 28 p:nä huhtikuuta, olla valamiehenä oikeudessa ettekä siis mitenkään voi tulla meidän ja Kolosovin kanssa tauluja katsomaan, kuten te tavallisessa kevytmielisyydessänne eilen lupasitte;
Koko aikana tämä minä on nukkunut, enkä ole voinut kenenkään kanssa keskustella. Sen herätti nukuksista tuo tavaton tapaus 28:na huhtikuuta, oikeudessa, missä olin valamiehenä. Syytettyjen penkillä näin hänet, pettämäni Katjushan, vankipuvussa. Kummallisen väärinkäsityksen ja minun erehdykseni kautta hän tuomittiin Siperiaan. Olen juuri käynyt yleisen syyttäjän luona ja vankilassa.
Ja kuvailkaa, hän on valamiehenä, ja syytettyjen joukossa esiintyy pakkotöihin tuomittu nainen, eli tyttö, jonka hän sanojensa mukaan oli pettänyt, ja nyt hän tahtoo mennä naimisiin sen kanssa. No ihanko todella? Niin hän minulle sanoi, ja vieläpä jotenkin kummallisesti kiihoittuneena. On jonkinlaista epävakaisuutta, jotain epänormaalia nykyisissä nuorissa miehissä.
Olin vastikään valamiehenä ja me tuomitsimme pakkotyöhön erään naisen, joka oli syytön. Tämä vaivaa minua. Nehljudof odottamattansa punastui ja takertui puheeseensa, eikä tiennyt mitä sanoa. Fanarin vilkasi häneen, mutta painoi silmänsä jälleen alas, ja jäi kuuntelemaan. No ja sitten? sanoi hän vaan.
Neuvo minulle, mitä minun on tekeminen», ajatteli Nehljudof itsekseen nähdessään hänen nyt niin muuttuneet pahannäköiset kasvonsa. Olin toissapäivänä valamiehenä, sanoi Nehljudof: silloin kuin olitte oikeuden edessä. Ettekö tunteneet minua? En, en tuntenut. Eihän minulla ollut semmoiseen aikaakaan. Enkä minä siksi toiseksi katsellutkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät