Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Jälleennäkeminen antoi hänelle kaikkea, mitä hän suinkin saattoi uneksia, ja onnessaan tunsi hän itsensä iloiseksi ja hilpeäksi taas. Hän oli taas se ajattelematon ja välitön, jota Runeberg rakasti. Hän kertoo eräästä tähtikirkkaasta yöstä, jolloin tämä saattoi häntä kotiin, häntä ja Anna Reuterskiöldiä. Runoilija oli jättänyt hänet portille mennäkseen vielä muutamia askeleita eteenpäin toisen kanssa. Mutta Emilie ei voi erota hänestä, hän haluaa nähdä hänet vielä kerran. Hän juoksee kadun poikki hänen tullessaan takaisin yksin ja huutaa hänelle: »Hyvää yötä!» Ja runoilija sulkee hänet syliinsä ja painaa hänet yhä tiukemmin rintaansa vasten ihastuneena kuiskaten: »Hyvää yötä, sinä suloinen, rakas!» Hän ei tahdo ollenkaan päästää häntä menemään.
Sillä myrsky yhä ukkosena korvissani jyrisi, ja nythän kohtailin myös kotomaani laaksoissa lakkaamatta ylenkatsetta ja kirousta, ja kuohui sielussani karvaus ja kuolettava tuska. Hirmuisestihan painaa meitä kansan viha ja kammo! niin kaahasi minua merestä kamala myrsky, niin hengitti mua vastaan kylmä katkera sumu, ja vimman uhaksi muuttui viimein rinnassani murhe.
"Antakaa minun koettaa, paljonko se painaa", hän äkkiä pyysi, ojentaen käskevästi kätensä. Taavi luovutti sen paikalla paheksuvan näköisenä, vaikka hänen pitkäin kellerväin viiksiensä alla värähtikin hymyn henkäys. Mirandaa ei vähääkään huvittanut kirotun aseen paino sen enempää kuin tasapainokaan: sen omistaminen oli hänelle pääasia. "Minä kannan sen", hän jyrkästi huomautti.
Hyvä on; Sakris koetti painaa sen muistiinsa. Mimmin luona siis Nelma..! Sellaisen ... kelvottoman. Sakris epäili. Yhtäkkiä hän tiuskasi: Sotamiesten kanssa sinä olet ollut!... Kävelemässä ... Esplanaadilla... Hän jatkoi uhkaavasti: Sotamiesten flikka sinä olet! Ruokaa ei rampa tahtonut: kun ei kerran ollut saanut aikanaan, niin... Hän oli suunnattoman itsepäinen.
Laita itsesi matkaan! sinä Savelan Eetu ... taikka minä sivallan ruunaasi kepillä selkään ja annan sen painaa alas mäkeä. Saat sitte köpittää itse perässä, miten parhain pääset.
MURHAAJA. Ja Herran nimen kavaltajana Valasi söit ja säiläll' ynseällä Kuninkaas pojan ruumiin teurastit. MURHAAJA. Jot' auttaa vannoit sekä turvata. MURHAAJA. Miks meihin käännät Herran jyrkän käskyn, Jot' olet rikkonut niin suurest' itse? CLARENCE. Ah! kenen tähden tein tuon ilkityön? Edwardin, oman veljen tähden. Siksi Hän teit' ei laittanut mua murhaamaan: Se synti häntä painaa niinkuin mua.
Ja jälleen he tunsivat yhtä olevansa. Armaani, sinua painaa jokin, lausui Liisa vihdoin. Etkö voi sitä sanoa minulle? Minä rakastan sinua, kuiskasi Johannes. Minä tulen hulluksi rakkaudesta. Olenko minä vaivaksi sinulle? Oma rakkauteni on vaivaksi minulle. Minä en kestä sitä. Ei ole lupa toista ihmistä näin paljon rakastaa. Liisa ei sanonut enää mitään.
Miksi vapiset? Minua vähän peloittaa tulla sinun luoksesi. Se tekee minut niin rauhattomaksi. Sinä et sitä ymmärrä! Se on sentään niin alentavaa. Oi minä voisin painaa pääni syvimpään soppeen, jott'ei häpeäni näkyisi. Anna minun erota! Ei, Lyyli. Minä rakastan sinua liian paljon.
Pane simmä kiinni, ja nuku! Hän kipristi ne umpeen, kipristi niin, että nenänypykkä meni yhteen kippuraan, ylähuulikin vääntyi ylös ja neljä valkoista helmihammasta paistoi esille. En voinut hallita itseäni, täytyi vielä painaa huuliani tuota avonaista suuta vasten. Mutta sitten herkesin totiseksi, peittelin hänet huolellisesti ja suoristin selkäni. Nuku kiltisti, lapseni.
Armollinen herrani älköön sitä niin kovin pahaksensa panko. Kenties medaljonki vielä löytyy; kuningatar vainajan kuvan tuntee joka mies. Sitä en usko. Mutta ei se mitään ... minulla on kuumetauti, ei mitään muuta. Milloin taas saanen ratsaille nousta? Eikö armollinen herrani tahdo sanoa, mikä hänen mieltään painaa? Ehkä löytyisi jokin parannuskeino. Hullutuksia!
Päivän Sana
Muut Etsivät