Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Elä pane niitä sinne ... pistä ne takaisin koteloon ... pane ne kirstuun!... Niinpä niin ... kirstuun ... Kuinka paljon pitää antaa pois, jos omistaja ilmaantuu? Löytäjä saa silloin vain kolmanneksen, jos sitäkään. Vaan jos omistajaa ei ilmaannu? Silloin saa kruunu hänen osansa. Pitäkää suunne siinä! karjaisi ukki. Ei penniäkään pois! Mikä on löydetty, se pidetään! Sekä rahat että paalit.
Ei se mitään, pappa sylkee vaan. Tullipäällysmies tulee tullipurrella ja viepi samalla mennessään paalit, sanoi Söderling. Soo-o. Ja pastori tulee ja lukee haudan! sanoi Helga. Kenenkä haudan? Senpä ruumiin ... mereen.... Ne ilmoitettiin paalit? Ja rahat myös. Jahah ... paalit ja rahat myös, venytteli ukki.
Isä luulee, että sinä sitä haudot. Isä hautoo sitä itse ja luulee, että sinäkin sitä haudot. Mutta mikä on jumalan anti, sen saa pitää lyhentämättä. Mistä sinä tiedät, että se oli jumalan anti? Koska minä sitä häneltä rukoilin ja se samassa myös tuli. Mitä sinä rukoilit? Että myrsky ajaisi jonkun laivan maihin. Ja tapahtui niin. Ensin tuli minulle paalit ja sitten sinulle rahat.
Siellä sitä kuitenkin on enin siitä, mikä mereen on joutunut. Onko meren pohja milloinkaan kenellekään maksanut takaisin? Ilmoittaako se koskaan tulliin? Sinne olisivat menneet pian paalit ja rahatkin, vettyneet ja menneet pohjaan. Jos ei sattunut Helga menemään Käärmesaareen, niin huomenna ehkä olisivat uponneet. Kuluuhan välistä viikkoja, ettei siellä kukaan käy.
Elkööt toki millään muotoa minun tähteni ottako semmoista syntiä tunnolleen.... Mitä siinä seisot ja noljotat? Miksette mene siimaa laskemaan? Aiotko sinä sitten kuitenkin?... Niin mitä? Myödä paalit. Totta kai. Kun ne nyt sitä niin paheksii. Rahat ja paalit ovat minun, koska kerran ovat minulle annetut. Minä huushollaan niiden kanssa, niinkuin parhaaksi katson. Niin mitenkä sitten?
Se on ehkä pakosta nyt, tällä kertaa, kun paalit tuli ilmi. Oli tultu Välisaarien salmesta Saukon suurelle selälle. Siellä puhalsi itätuuli voimakkaammin ja aalto oli suurempi. Venhe alkoi nousta ja laskea, vuoroin puskien aallon harjalle kuin vihassa, vuoroin kuin lauhtuneena liukuen siitä alas, sihisten ja kuin itsekseen sopottaen.
Paalit vedettiin ensin kaikki luisulle rannalle ja kiskottiin ja kannettiin siitä ylemmä kahden kallion väliin, jossa niitä ei voinut nähdä maalta eikä mereltä.... Sitten ne katettiin sammalella ja kanervan varsilla. Täytyy siinä olla tarkka vainu sillä, joka ne siitä löytää. Miksi ne ovat noin piilotettavat? kysyi Hanna. Siksi vaan, vastasi emäntä.
Sillä on ollut vihiä jo sitä ennen ja siihen se on päässyt jo kaupungissa. Se on virolainen, joka on vihjannut. Koska ne kiersivät silmää toisilleen, kun miestä mainittiin. Mutta samassa leimahti Söderlingskan päähän toinen otaksuma. Miksei Korsu olisi itse voinut löytää niitä samoja paaleja kuin mekin? Eivät kai ne olleet ainoat paalit ne, jotka tulivat Kalliolahteen.
Sitten tässä olisi vielä tämä, jonka meidän poika löysi samaan aikaan kuin paalit tulivat maihin ... mitä lienee ... jos herra tullipäällysmies vielä viitsii ja ehtii katsoa. Suu supussa ja pitäen silmänsä hetken aikaa suljettuina Söderlingska ojensi tullipäällysmiehelle kotelon. Tullipäällysmies pani lasit nenälleen ja avasi. Mitä tässä on? Rahaa! Ja laivan paperit.
Ne ovat vielä ilettävämpiä kuin Koiviston jätkät.... Jollain muulla tavalla ne ovat nuo paalit sittenkin kaupattavat. Ennen menkööt vaikka tulliin.... Ei se tuo hanuri vain kuulune hänen jahdistaan.... Ei, toisaalta se kuuluisi, jos se olisi se. Voi, hyvä isä, sentään!
Päivän Sana
Muut Etsivät