Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Kas niin, nyt olette ulkona kaikki, Ennenkun tästä edemmäksi yritämme, tahdon teille esitellä hiukkasen tämän paikan historiaa. Tämä suuri pesä, jonka kourussa meillä on pesämme, on vanha, vuosisatoja nähnyt asunto. Moni pääskynen meidän esi-isistämme on kertonut sen historian lapsilleen, ne taas omille lapsilleen ja lastensa lapsille j.n.e.
Silloin pääskynen lensi sisään, kiersi hänen päänsä ympäri ja pujahti ulos taas. Ja hän kertoi siitä riemuten toisille; Hanna rukoili, että Jumala antaisi hänellekin merkin, se olisi häntä suuresti lohduttanut. Mutta turha oli hänen toivonsa, ei hän saanut ulkonaista eikä sisällistä todistusta Jumalan mielisuosiosta.
Tytön muuten iloinen muoto näytti nyt vähän alakuloiselta; hän toimitteli levotoinna ikään kuin pääskynen, joka myrsky-ilman entäessä sinne tänne lentelee. Kahvin juotuansa miehet rupesivat tupakkaa polttamaan ja pian vahvat savupilvet nousivat tuvan kattohon asti. "Mitenkä nyt Jussilassa voidaan?" kysyi Matti, "eihän teiltä ole mitään kuulunut.
Suomi on minun synnyinmaani, minä olen Suomessa, minä olen vapaa pääskynen tirlitt, tirlitt, trlitilitilii! tirlitilitilii!" Se oli Hirundo Heraldika. Taivas oli sininen ja ilma oli kirkas; kaikki puut jo pistivät esille vihantia lehtysiään ja maasta nousi orasta, kuni neulojen neniä. Sini-salon sydämmessä hyppelehti pienoinen puro kallioitten kainalossa.
Mutta sitten istui pääsky liimavipaleelle, jolla pieniä lintuja pyydetään sellaisia liimavipaleita tavataan usialla ja pääskynen kävi kiinni siivistänsä siihen. Silloin tuli sinne pitkä, laiha mamselli se oli hänen liimavipaleensa ja hän näki tuon pienen tytön ja hän otti sen luoksensa.
Ja hän tietää kokemuksesta, ettei hänellä ole aikaa olla tytyväinen ennenkuin kaikki ovat ladossa ja aitassa, mitä latoon ja aittaan on toivottu. Hänellä en vasta silloin syytä olla tytyväinen jos on syytä kun aurinko nousee myöhään ja laskee varhain; kun pääskynen muuttaa pois hänen kattonsa räystään alta ja laulu linnut kuukausia sitten ovat vaijenneet.
Mutta kas nyt... no sinun seitsemän seppää! nytpä keksautetaan kummaltakin puolelta, ja kas kun naara nyt oikein rypistää suunsa mansikkasuuksi ja livertelee kuin pääskynen päiväisellä katolla, ja teikari hänen edessänsä viskelee kättänsä ja häntäänsä, heilauttelee hattuansa ja raappaisee jalallansa että kivikatu kipenöitsee, kas sepä vasta leikkiä oli.
Kolme ruusua siinä kukoistaa, neljäs on juuri puhkeamassa. "Tuosta puhkeaa huomiseksi uusi ruusu, ja sen minä panen Liisun hivuksiin", virkkaa hän. Onnellinen Liisu ei osaa puhua mitään. Samassa lentää pääskynen tuvan katolle ja rupeaa visertämään. "Kuulkaas lapset", virkkaa Niiranen, "tiedättenkös, mitä pääskynen sanoo?" "Mitä se sanoo, mitä?" "Kuunelkaas tarkkaan, niin näinhän se laulaa...
Paikallansa istuen avusteli äiti häntä rohkaisevin, varmistavin ja kehoittavin sanoin. Sielunsa siivillä nosti hän lapsensa kuin pääskynen pesänsä lopullisesti jättäessänsä tekee ottaen mukaansa nuorimman poikasensa, jonka siivet eivät vielä ole lentokykyiset.
Näin mietiskeli Hirundo Heraldika; Ilmat muuttuivat; lumi Suomessa suli, tuli kevät, tuli kesä. Silloin palasi joukko pääskysiä Pohjolaan. Heidän joukossaan oli nuori, kaunis, erittäin iloinen pääskynen. Hän lensi Sarven linnaan, istui vaakunakilvelle ja lauloi sydämmensä syvimmästä pohjasta: Tirlitt tirlitt trlitilitilii! trlitilitilii!
Päivän Sana
Muut Etsivät