Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
"Onko minulla ammatti?" sanoi Kenelm. "Sehän on hauskaa kuulla. Mikä on ammattini ja miksi täytyy minun olla amerikkalainen?" "Miksi minä en suinkaan ole vääriä tietoja saanut. Te olette se amerikkalainen minä olen unohtanut hänen nimensä joka on tullut tähän maahan tappelemaan Englannin taistelijain kanssa kilpataistelu-vyöstä. Te olette vaiti; te kallistatte päänne alas.
Minä ratsastin teidän pimeään, synkkään kaupunkiin, te tulitte minua vastaan pitkissä rivissä, kantaen raamatun kuvia päänne päällä, kuvia murhasta, tulesta ja rovioista; te hieroitte äänettömiä soittimia, te lauloitte kolkkoja veisuja oi, antakaa minun mennä jälleen kotia Franskaan!
"Ystäväni," sanoi prinsessa vihdoin puristaen heidän kättänsä, "teidän sydämenne ei puhjennut, kun kuolon enkeli paljain miekoin lenteli päänne päällä; mutta onko niillä nyt myös voimaa kantamaan onnellisuuden korkeutta? Se ei ole mahdollinen niitä musertamaan."
"Sansibarin pojat!" huusi hän. "Nostakaa päänne pystöön ja näyttäkää olevanne tyynimielisiä. Mitäpä meillä olisi peljättävää? Koko maailma hymyilee meille. Me olemme täällä kuten yhden perheen jäseniä, yhdistettyinä sydämen kaikilla siteillä ja kaikki siinä mielessä että palata kotiimme. Katsokaa tätä virtaa; se on tie Sansibariin. Oletteko koskaan nähneet niin leveätä tietä?
Aadolfin veri kuohuili valtavasti. Hän mitteli lattiata joitakuita kertoja, pysähtyi ikäänkuin kahdenvaiheilla, heitti viitan hartioilleen ja, siepattuaan lakkinsa, lausui tyynemmin: Muistakaa valaani semmoisena hetkenä, jona mietintö on saamaisillaan mielettömän intonne jäähtymään? Kukaties olette silloin muistava, että jos pakotatte minua äärimäisyyksiin, niin ei ole ainoastaan oma verenne, vaan vielä minun rikoksenikin tuleva teidän päänne päälle. Annan teille anteeksi häpeällisen käytöksenne minua kohtaan, ja viimeinen sanani teille on oleva viimeinen rukoukseni: ajatelkaa mitä teette!
Eikö saastainen, synnillinen halu vedä teitä sinne ainoastaan itseänne näyttelemään ja muita katselemaan? Eikö jokainen Herran valittu näe, miten päänne pyörii ja silmänne pälyilee ympäri Herran huonetta silloinkin, kun teidän pitäisi nöyrästi kumartuneena rukoilla armoa ja laupeutta Häneltä, joka yksin meidän veriruskeat syntimme voi puhdistaa?
Hän viskasi laudan ammottavan kaivon yli, seisahtui tukevasti sen keskikohdalle jalat hajalleen, otti voimakkaasti neiti Fannyn vyötäryksistä ja heitti hänet kevyesti yli. Neiti Fanny ehti kiljahtaa vasta yli päästyään. Hän putosi maahan melkein istualleen, mutta hyppäsi sukkelasti jälleen ylös. Se oli hyvin tehty! Herra Vuorela, jos minulla olisi laakeriseppele, kruunaisin minä sillä päänne.
»Ei huolita ajatella sitä sitten», sanoi Hairaddin, »mutta sittenkin aion ihmetyttää teitä kiitollisuudellani. Jos olisitte pidättänyt palkkani, niin olisin katsonut välimme kuitatuksi ja jättänyt teidät oman hupsun päänne huomaan. Mutta niinkuin nyt asian laita on, olen teille velassa tuon tapauksen johdosta Cher-joen rannalla.»
Sun tappanut kun olen omin käsin, Niin noita karkureita ajan takaa, Ja päänne naulaan Lud'in portteihin, No, antau, villimoukka! BELARIUS. Näitkö ketä? ARVIRAGUS. En ketään. Varmaan hänest' erehdyitte. BELARIUS. Kenties; en ole kaukaan häntä nähnyt, Mut kasvojen ei piirteit' ole aika Vähääkään muuttanut; hän änkytti Ja pärskytteli niinkuin tuokin. Varmaan Se Cloten on.
Sitten hän lykkäsi sen vähän loitommaksi, yhä silmäillen sen hienoja juovia, mutta silmät eivät enään näyttäneet kiinnitetyiltä siihen mikä niiden edessä oli, vaan tuijottivat ikäänkuin avaruuteen. Teillä on korkea ja tuuhea sukupuu. Suuri kunnia ja suuret rikkaudet ovat takananne, sanoi hän. Ehkä vielä suurempia edessäni. Päänne yli kohoaa tuuheampi oksa kuin teidän. Se varmaankin on poikani.
Päivän Sana
Muut Etsivät