United States or Nigeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Haltija on kuin otus metsässä, jatkoi hän mietteitään, saattaa olla lähellä, saatat kulkea ihan sen ohitse etkä huomaa ennenkuin jo on pakosalla voi katsella sinua kuin metso puun mallosta ja säikäyttää sinua pääsi päältä lentoon lähtiessään; hänen jälkeensä lähdet, mutta et enää saavuta.
Ja kalkin puolin tullen siihen päätökseen, ettei mitään oltu vielä menetetty ja että tuossa oli otus kierroksessa ja vielä aikaa tuumia, miten se olisi otettava, kävi Panu odottamaan, mitä tuleman piti. Martti-pappi oli asettanut kirjansa pöydälle ja asettunut itse pöydän päähän.
»Kyllä, kyllä, ei karkaa sen pyydyksestä otus, ei karkaa», vakuutti Uusi Hellberg, päätään nyökyttäen ja yhtä hartaalla painolla kuin Mikkokin. »Tuo Vaaralan Antti», jatkoi Mikko, »on tehnyt osansa jo pahaa.» »Se on tehnyt, se on tehnyt», toisti taas Uusi Hellberg, nyökäyttäen päätään.
Suuri joukkokin taas uudelleen hämmästyi, oudoksuen että mikähän otus lieneekään kun ei osaa edes lopettaakaan. Olivathan he ennen saaneet tottelemaan kenen hyvänsä. Tämä arvelu ei kuitenkaan kestänyt kauvan. Uudella innolla ja voimakkaammin seurasi nyt keskeytys, mutta myöskin yhtä huonolla tuloksella.
Heikki pisti tulisoihdun aivan kontion kuonon eteen, ja kun peto ei osoittanut elon merkkiäkään, hän sitoi köyden sen kaulaan, ja sitten kiskottiin yhdessä, kunnes raskas otus saatiin niin pitkälle ulos luolasta, että tuo suuri karvainen möhkäle voitiin vierittää esiin. Onni oli ollut rohkeille miehille suosiollinen.
Silmät paloivat, huulet olivat puristuksissa, suun ympärillä oli tuima piirre, ja uhkaavasti, melkein vihaisesti ponnisti hän ensi innossaan kaikki voimansa, niinkuin otus olisi ollut ensi aukealla saavutettavissa. Lappalaisen latu, jota hän heti lähti noudattamaan ja jossa näkyi jälkeen lähteneen koiran käpälien sijat, vei kosken vartta myöten suuren järven rannalle.
Mutta tällä kertaa olikin jokainen kolina, hänen omien askeleidensa ääni, otusten hiipiminen kaukana metsistössä, vieläpä oravan liikkeetkin puiden oksilla kuuluneet kahta terävämmin ja kiihottavammin kuin tavallisesti kuitenkin olisi äkkinäinen "seis" joltakulta poliisivoiman edustajalta tämän polun käyttämistä vastaan antanut kulkijalle vähemmin miettimistä, kuin se ajatus, että herra Markus, ankara, säntillinen mies, hiipi täällä, arkana kuin otus, vieraalla alalla.
Mikäpä keino se voisi olla? Hän, tuo sinun ihanteesi, jota rakastat... Niin teen, rakastan vieläkin, jumaloin. Hän on otus. Otus? Ja sinä olet metsästäjä, joka ajat otusta. Mutta en häntä koskaan saavuta ... en saa koskaan painaa päätäni hänen rinnoillensa. Et saavuta siksi, ettet ole tehnyt niinkuin tekee oikea metsästäjä. Oikea metsästäjä ei milloinkaan tee niinkuin sinä olet tehnyt.
Teidän korkea-arvoisuutenne en minä muuten ole paha, en suinkaan en tahtoisi kärpästäkään vahingoittaa mutta he ovat tehneet minut tämmöiseksi! sanoi Wappu ja katseli kirkkoherraa suurilla rehellisillä silmillään, jotta hänen täytyi uskoa häntä, vaikk'ei olisi tahtonutkaan. Astu sisään, sanoi hän, ja kerro minulle kaikki, mutta jätä tuo otus tänne, hän tarkoitti, kotkaa.
Kahden tunnin ikävän odotuksen jälkeen alkoi ajajain ääniä kuulua, ja astuttuamme maahan hevosilta, valmistausimme ampumaan. Yht'äkkiä etenevien musta-ihoisten huikea kiljunta sanoi, että otus oli nähty, ja Kotsi, joka kiihosta vapisevana seisoi rinnallani, kaappasi kiinni käsivarteeni, viitaten kellertävään esineesen, joka liukkaasti hiiviskeli pensaasta toiseen.