Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Onhan. teillä käsissä kokonainen elävä otus", sanoi nimismies, joka ei tietänyt vielä koko asiasta mitään. "Entä toinen vielä, käydäänpäs hänkin noutamassa tänne valkean näölle", ja niin he menivät ja toivat toisen sidotun miehen samaa kyytiä. "Olipa se sukkela keino!
Kuin metsän otus kalkkarokäärmeen edessä. Mitä oli tuo mies mahtanut elää? Mitä hän oli mahtanut kokea ja kärsiä, ennen kuin hän oli tullut moisiin tuloksiin? Johannes tunsi itsensä tuon ukon rinnalla kovin nuoreksi ja lapselliseksi. Tietysti hän ei hyväksynyt kaikkea, mitä toinen sanoi.
Kun koirat, laukaukseni kuultuaan, viimeinkin jättivät vahdinpitonsa, oli otus, kuten jälet näyttivät, hypännyt puusta maahan ja paennut. Nyt oli aivan välttämätöntä panna kaulavitjat kaikille koirille, ett'eivät enää uudestaan ajoa aloittaisi. Sanomattomia vaivoja kärsittyäni, saavuin äsken mainitulle tielle ja pilkkoisen pimeässä vihdoin viimeinkin Ahlajärvelle.
Kun ei ollut enää tilaisuutta ansioon yhdessä paikassa, sain lähteä toiseen ja näin olen sijaa muuttanut kuin vainottu otus vuosi vuodelta enkä koskaan ole omistanut enempää, kuin mitä tähän myttyyn on mahtunut, ei, se on tosi mutta eihän ole ketään, joka minusta huolii myöskään muutamille taitaa olla niin sallittu". Hän vaikeni ja huokaeli ja Liv katseli häntä säälien.
"Sinullapa on aina monet temput", tuumi Antti. "Parempi on heti laskea koira irti ja ampua jokin metsän otus, sillä kaiketi niitä on täällä kyllin Eerik-herrallekin." "No niin luulen minäkin, mutta tehdään nyt kuitenkin, niinkuin minä sanon." "Tehdään vain, koska sinä aina tahdot pitää omat tuumasi kaikessa", virkkoi Antti nyreän näköisenä.
"Ja niin hän meni, huolimatta wähääkään minusta ja lapsistaan." "No, weikö hän tuon toisen mukanaan?" "Ei, hän jätti meidät molemmat." "Kylläpä tuo toinenkin on jonkunlainen otus." "Ei hän ole niinkään huono ihminen. Hän se oli ollut ensimäinen minua hoitamaan pyörtymiseni aikana.
He saivat suuren maineen metsästystaidostaan, ja joskus hakivat lähiseudun suomalaiset ja ruotsalaiset talolliset heitä kaatamaan vahingollisia petoja, joita naapurit itse eivät saaneet tapetuiksi. Nuoret koirat oli jo opetettu metsästykseen, ja harvoin tapahtui, että niiden ajama otus pääsi pakoon nopeilta hiihtäjiltä.
Huoneen läpi suhahti iso leipä Mairin kourasta singonneena. Adelsvärd otti sen laattialta ovensuusta, pyyhki puhtaaksi suuteli sitä ja laski sen sitten kädestään. Niin tekevät talonpoikaisnaiset Suomessa! sanoi hän. Siellä on leipä kallista ja harvinaista! Adelsvärd huusi Mair kumma otus, missä hiidessä sinua on pidetty viime iltapuolina? Minä olen kolme kertaa tavottanut sinua kortteeristasi.
Riensin heti veneelle, pujotin sären nokkaseen ja aloin varovasti lähestyä. Välkkyvän vedenkalvon kimallus esti minua kauan näkemästä kalaa. Viimein keksin sen kolmen kyynärän syvyydestä, jossa se ollen yhdessä kohden eviään vain hiljalleen liikutteli. Aika iso, ehkä kuuden naulan painoinen otus se oli. Varovasti laskin syötin kyynärän päähän kalan eteen: se ei liikahtanut.
Vetämistä näkyi olevan tuossa sinun harrissasi. Vaan kerran mulla oli vielä kummempi otus siiman päässä. Seisoin näinikään ja ongin, niin jo perhoseni nielasi lohi, toista kyynärää... Sen sinä valehtelet, etpähän ole sitä ennen muistanut. Ka, ka... Ahola ei tiennyt mitä vastata. Hän tyhmistyi kokonaan ja vaikeni.
Päivän Sana
Muut Etsivät