Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
Eräänä kauniina Joulukuun kuutamoiltana astui noin kahdenkymmenen vuoden vanha nuorukainen hitaisilla askeleilla Törrölän kylään viepää kaitaista metsäpolkua myöten. Hänen suunsa oli hieman hymyssä ja hänen silmänsä oli alinomaa kiinnitetyt kohti matkansa päämaalia. Hänen korkeasta otsastansa ja jotensakin kauneista kasvoistansa oli huomattava joku erinäinen mielen liikutus. Hän oli puettu pitkävartisiin saappaisiin ja hänen yllänsä oli hienosta, ulkomaalaisesta kankaasta tehty puku. Hiljaa hengitti Pohjola, kulki puusta puuhun ja oksalta oksalle, heiluttaen niiden hyisiä latvoja ikäänkuin kuiskuttaen: "Hyvää yötä. Levätkää rauhassa." Täysi kuu tähtineen valaisi tätä metsäistä seutua.
"Minkä vuoksi minä ilmestyn sinun edessäsi tämmöisessä näkyväisessä muodossa, sitä en saa sanoa. Minä olen näkymätönnä istunut sinun vieressäsi monta monituista päivää." Se ei ollut mikään hauska ajatus. Scrooge'a värisytti ja hän pyyhki hikeä otsastansa. "Tämä ei ole mikään helppo osa minun katumusharjoituksistani", lisäsi haamu.
Ahkerasti, Leo, että me pääsemme selville tässä asiassa, ennenkuin yö yllättää meitä." Parannetulla innolla alkoivat he taas luoda lunta syrjälle, ja se hyöty oli kumminkin heidän työstänsä, ett'ei yhä ankarammaksi kiintynyt pakkanen voinut enää pystyä heihin. Heidän kätensä, jotka äsken olivat aivan iljanteessa, hohtivat nyt kuin tuli, ja hikihelmet valuivat heidän otsastansa.
»Kah, minun hyvä rouvani!» huudahti Anna, ja pyyhkiellen hikeä otsastansa hän sanoi: »Kudoin niin, etten huomannutkaan teidän tuloanne. Käykää istumaan lapset, menkää pois tieltä, että pikku neiditkin istumaan pääsevät.» »Voi Anna», sanoi rouva, »on sinulla paljo vastuksia varmaankin.
Mutta mikä sen vasta oikein viehättäväksi ja kodikkaaksi teki, oli sen oivallinen asema ja aava katsanto jalon komealle merelle, tämän ikuisiin vaihdoksiin ja tuhansiin kauneuksiin. Huoneen edustalla laski Leo taakkansa maahan, ja pyhki hnokeammin hengittäen hiki-pisarat otsastansa. "Toimitappas nyt kalat oikein sisään, Vilho," sanoi hän veljelle. "Minä menen vielä kerran alas verkkoja noutamaan.
Hänen nuoruutensa lempeä loiste kuvastui selvästi hänen katseestaan, hänen otsastansa haihtui jokainen pilvi, hän unohti, että hän täällä seisoi ylkämiehenä toinen nainen vierellään ja vasten tahtoansa vei hän kätensä kulmillen voidakseen häntä selvemmin tarkata.
"Vielä laulu, vielä yksi!" huusivat uudestaan kaikki. "Antakaa minun olla rauhassa, min'en osaa enempää!" vastasi kapteeni Bodendorff ja pyyhki nenäliinallansa hikeä otsastansa. "Hän on kankea, kuni muumio!" "Hänellä on hermotauti!" "Häntä vaivaa onneton rakkaus!" kuului joka taholta. "Luulenpa sinut sairaaksi!" virkko säälivä ääni hänen vieressänsä.
Ilse kumartui vastaamatta hänen ylitsensä minä luulin surun vieneen häneltä äänen ja siirsi hyväillen ja lempeästi hiukset hänen otsastansa. "Uskollinen Ilseni!" mumisi sairas. Hän yritti nousta, vaan ei onnistunut. Kummallisen kankeasti ja kysyväisesti katseli hän vasenta käsivarttansa. "Kuollut!" huokasi hän, antaen päänsä vaipua takaisin vuoteelle. Se sana kauhistutti minua.
Siellä oli mansikoita ja sinikelloja, juurikuin olisivat ne olleet puitten oksista varisseita. Pikku tyttö löi kätensä yhteen ja rupesi repimään, ikäänkuin olisi ollut aikomus viedä herra Claudiuksen koko metsä kotiin. "Oi, kuinka tavattoman paljon mansikoita!" jupisi hän ylen onnellisena ja poimi poimimistaan, kunnes hikipisarat valuivat hänen otsastansa.
Hän sanoi, että onnettomuuden ollessa lähimpänä oli kreivi juova oman maljansa silmästä silmään katsoen itseänsä. Tämä ennustus koski häneen niin syvästi, että minä käänsin kaikki muut varoitukset onneksi ja kunniaksi. Konna sinä! huusi Ring uhaten. Annan sinut ilmi! Tee se, vastasi Segebaden, pyyhkien tuskanhien otsastansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät